Andy Warhol ja Poptaide

Andy Warhol

Andy Warhol tuli tunnetuksi 1960-luvulla silkkipainetuilla pop-taideteoksilla, jotka oli tuotettu sarjatuotantomaisesti. Aiheet olivat mahdollisimman populaareja ja tavanomaisia kuten Marilyn Monroe, säilykepurkit, Coca-Cola tai dollarin seteli. Warhol kuoli 58-vuotiaana New sairaalassa leikkauksen jälkeisiin komplikaatioihin.

Warhol syntyi 28.08.1928 siirtolaisperheeseen Pittsburghissa. Hän opiskeli taidetta Carnegie Institute of Technologyssa. Vuonna 1949 Warhol muutti New Yorkiin ja sai aluksi töitä mainosgraafikkona. Myöhemmin hän omistautui kokopäiväisesti taiteen tekemiselle ja hänestä tuli nopeasti kysytty kuvittaja lehtiin, mainoksiin ja levyn kansiin.

Warholin tunnetuimpia silkkipainotekniikalla kopioituja maalauksia olivat Campbellin keittopurkkeja ja Marilyn Monroeta esittävät maalaukset. Warhol pystyi jättämään malausten tekemisen assistenteilleen silkkipainon mahdollistaman massatuotannon ansiosta. Maalausten lisäksi Warhol oli myös valokuvaaja, Interview-lehden perustaja sekä rockbandin manageri.

Warhol teki myös elokuvia joista varhaisimmat olivat jatkoa silkkipainomaalauksille. Elokuvissa ei ollut ilmeisiä taiteellisia päämääriä, vaan ne kuvasivat yleensä pitkitettyjä tapahtumia, kuten syömistä, nukkumista tai parturissa käyntiä. Yksi pisimmistä oli Empire, jossa kuvattiin pilvenpiirtäjää kahdeksan tunnin ajan.


Poptaide suomessa

Poptaiteen vaikutteet sirtyivät suomalaiseen kuvataiteeseen 1960-luvun puolivälissä. Ne kuitenkin suodattuivat kuitenkin koko senaikaisen suomalaisen todellisuuden lävitse. 1960-luvulla useat taiteilijat kokeilivat poptaidetta, mutta vain harva suomalainen taitelija perusti koko uransa sille. Lehdistön, radion sekä television mukana syntynyt tietoisuus maailmanpolitiikan tapahtumista sekä maailman tilasta näkyi suomalaisessa poptaiteessa näkyvinä kannanottoina. 1960-luvulla useat taiteilijat kokeilivat poptaidetta, mutta vain harva suomalainen taitelija perusti koko uransa sille.

Juhani Harri, Kauko Lehtinen ja Ismo Kajander olivat ensimmäisiä popin tekijöitä suomessa vuosina 1960-1964. Suomessa varhainen poptaide sai kuitenkin enemmän vaikutteita rankalaisen uusrealistien ryhmän (Les Nouveaux Realistes) teoksista kuin amerikkalisesta poptaiteesta.

Erityisesti Ismo Kajanderin teoksissa oli vähtävissä uusi ja kantaanottava sisältö. Harro Koskisen kyseenalaisti suomalaista elämänmuotoa sika-aiheisissa teoksissaan, jotka nekin linkittyivät selvästi poptateelliseen muotokieleen. Muita suomalaisia poptaiteilijoita tai taidetta lähellä olevia henkilöitä ovat olleet mm. Risto Vilhunen, Esko Tirronen, Kaj Stenvall, Markus Heikkerö, Simo Helenius, Erkki Kurenniemi, Pekka Mäkinen, Pekka Nevalainen, Leo Niemi, Leo Lindsten, Rauni Lukko, Paul Osipow, Jarmo Mäkilä, Olli Lyytikäinen, Kimmo Pyykkö, Eino Ruutsalo, Raimo Reinikainen sekä Kalervo Palsa.

Poptaide

Poptaide on Englannissa ja Yhdysvalloissa, sekä myöhemmin muissakin länsimaissa ilmennyt esittävä ja tietoisen realistinen taidesuuntaus.
Poptaide syntyi 1950-luvulla Englannissa ja Yhdysvalloissa. Suuntauksen syntyyn vaikutti kulutusyhteiskunnan muotoutuminen ja taloudellinennousu. Sen keskuksia olivat Lontoo ja New York, samaan aikaan Ranskassa poptaidetta kutsuttiin uusrealismiksi.
         Poptaiteilijat halusivat teoksissaan rikkoa rajoja taiteen ja arkipäiväisten asioiden välillä. He pyrkivät valmistamaan populaaria ja kansantajuista taidetta suurille massoille.Usein pyrittiin myös herättämään keskustelua siitä, mikä on taidetta hävittämällä taiteilijan kädenjälki.
Ominaista poptaiteelle oli huvittunut suhtautuminen yhteiskunnan ominaisuuksiin. Englannissa pyrittiin erityisesti ironisoimaan yhteiskunnan kaupallisuutta ja erotismia. Yhdysvalloissa poptaide voidaan nähdä vastareaktiona ekspressionistisille taidesuuntauksille.
        Aiheita tuli mm. lehdistä, sarjakuvista, mainoksista, elokuvista ja pop-musiikista. Suuntauksen pääaiheita oli massakulttuuri ja myöhemmin Amerikkalainen elämänmuoto. Poptaiteessa teoksille ominaista oli realistisuus, kirkkaat värit ja selkeät rajat. Persoonallisuus ja tunteet poistettiiin taiteesta. Lisäksi käytettiin paljon pilkutusta, joka toi maalauksiin painokuvamaisen ilmeen.
       

Elokuva: historia ja nykyisyys

Elokuvan historia ja nykyisyys

Elokuva on yksi suosituimmista viihteenlajeista ja monipuolinen taidemuoto. Elokuvan historia alkoi 1700-luvulla, jolloin alkukantaisia “elokuvia” heijastettiin huoneen seinälle. Varsinaiset elokuvaesitykset alkoivat 1800-luvun loppupuolella, kun Lumiéren veljekset näyttivät yksinkertaisen dokumentin saapuvasta junasta.
Ensimmäiset juonelliset näytelmäelokuvat ohjattiin 1900-luvun alussa. Edwin S. Porter.  oli ensimmäinen ohjaaja, joka toi kamerat studioista autenttisille kuvauspaikoille ja teki juonesta monipuolisemman vaihtelemalla tapahtumapaikkoja. Tunnetuimpia Porterin teoksia ovat “The Great Train Robbery” , joka oli ensimmäisiä toimintoelokuvia ja “The Life of an American  Fireman”. Samoihin aikoihin vuonna 1905 Yhdysvaltoihin perustettiin ensimmäisiä erillisiä elokuvateattereita markkinatelttojen tilalle.
Elokuvat olivat pitkään lyhyitä, eikä niitä arvostettu, kunnes 1915 julkaistun spektaakkelielokuvan tekniset kokeilut toivat sille menestystä, näyttäen elokuvat aivan uudessa valossa. David Griffithin elokuvassa “The Birth of a Nation” (1915) oli jo huomattavasti enemmän psykologista juonta. Griffithin elokuvissa myös valaistusta on käytetty tehokeinona ja  kameran perspektiiviä muutettu kesken kohtauksen.
Kyseinen elokuva, ‘The Birth Of a Nation” toi elokuviin monia yksityiskohtia, jotka innostivat monia myöhempiä elokuvaohjaajia. Niin alkoi elokuvien aikakausi.

TEKNISEN KEHITYKSEN HISTORIAA
Elokuva teknisellä toteutuksella on ollut kolme edeltäjää:

• kaleidoskooppi
• taikalyhty
• zeotrooppi

Kaleidoskoopin kehitti David Brewster tutkiessaan polarisaatiota vuonna 1816. Se oli aluksi tarkoitettu tieteellisiin tutkimuksiin. Kaleidoskooppi on yleensä n. 20-30 cm pitkä putki, jonka sisäpintaan on kiinnitetty peilejä asentoihin, joissa ne heijastavat mistä vain satunnaisesta kuviosta symmetrisen kuvan.  Kaleidoskoopissa on usein esimerkiksi värillisiä lasinsiruja tuomassa erilaisia kuvioita tirkistys-aukkoon.
    Taikalyhty on diaprojektorin esiaste, johon kuuluu lasilevyt, joissa oli heijastettava kuva, valonlähteenä toiminut lyhty ja linssi, joka suurensi kuvan seinälle tai vastaavalle.  Taikalyhtyä alettiin käyttää 1900-luvun alussa esimerkiksi eri alojen taitojen ja tietojen opettamiseen. Esimerkiksi 1909 Marttaliitto otti taikalyhdyn käyttöönsä kanan kasvatuksen opetuksessa. Metalli-liitto seurasi heti perässä.
    Zeotrooppi on varmasti kaikkien tuntema laite, jossa monta hiukan erilaista kuvaa liikkuvat laitetta pyörittäessä. Tämä liike saa aikaan vaikutelman liikkuvasta kuvasta. Bristolilainen William Horner esitteli Zeotroopin jo 1834.
1900-luvun alussa kehitettiin camera obsurda, joka oli kuin käänteinen versio taikalyhdystä. Camera obsurdalla saatiin heijastetuksi ulkona näkyvä kuva pimeän huoneen seinälle. Tuolloin kehittyivät myöskin ensimmäiset tehosteet.
    Ensimmäiset lyhyt-elokuvat oli kuvattu Lumieren veljesten cinematografilla, jota he eivät suostuneet luovuttamaan muiden käyttöön. Seuraava elokuvatekniikan kehittäjä oli niinikään ranskalainen George Miles, jota pidetään toimintaelokuvien isänä.
Elokuvat olivat yhden kelan, eli 10-15 minuutin pituisia, mutta 1910-luvulle tultaessa täyspitkät elokuvat yleistyivät. Warner-elokuvayhtiön vuonna 1927 julkaistu elokuva ‘Jazz Singer’ oli ensimmäinen kaupallisesti menestynyt äänielokuva. Elokuva on suurimmaksi osaksi mykkä sisältäen kuitenkin laulua ja synkronoitua dialogia. Äänielokuvien yleistyminen synnytti uusia genrejä kuten musikaalit, gangsterielokuvat. Komedioissa dialogin nokkeluus korostui slapstickin sijaan.
Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä vuonna 1914 syntyi useita propagandaelokuvia Yhdysvaltojen ja Saksan toimesta. Euroopassa elokuvatuotanto ja kehitys hidastuivat. Neuvostoliittolainen Lenin korosti elokuvien asemaa sosialismin välineenä ja edesautti elokuvan kehitystä Neuvostoliitossa etenkin leikkauksen osalta.
1950-luvulla televisioiden yleistyminen vei elokuvan paikan massamediana. Yleisöä houkuteltiin teattereihin spektaakkelielokuvilla, tähtinäyttelijöillä ja uudella laajakuvatekniikalla. Elokuvatekniikka keveni huomattavasti, joka helpotti kuvaamista ja pienensi kustannuksia.
Alussa elokuvat olivat genreltään lähinnä melodraamaa, komediaa tai kauhua. 1980-luvulla erikoisefektien kehittyessä erityisesti toiminta- ja tieteiselokuvat kasvattivat suosiotaan. Rahaa tahkottiin sarjaelokuvilla, kuten Star Wars - episodeilla ja Indiana Jonesin jatko-osilla. Ensimmäisenä tieteiselokuvana pidetään George Meliesin jo vuonna 1902 ohjaamaa elokuvaa ‘Matka Kuuhun’, mutta teknologian kehittyessä scifistä muodostui selkeästi oma genrensä. 2000-luvun lähestyessä elokuvien juonen tempo oli selkeästi aiempaa nopeampi, tapahtumat hektisempiä ja väkivaltaisuus elokuvissa lisääntyi.


Elokuva nykyään:

1990-luvulla yleistynyt digitaalinen kuvaus, editointi ja äänen taltiointi ovat mahdollistaneet kuvaamiskustannusten laskun ja elokuvateollisuuden kasvun. DVD-kopiot ovat syrjäyttäneet VHS-formaatin ja tietokoneella tehdyt animaatiot ovat yleistyneet. Myös kriittiset dokumenttielokuvat ovat kaupallistuneet. Etenkin amerikkalaiset elokuvatuotantoyhtiöt ovat levittyneet maailmanlaajuisesti, kuten Warner Bros, Paramount Pictures ja Disney. Elokuvat ovat vakiinnuttaneet roolinsa populaarikulttuurissa ja elokuvia myydään perinteisten teatterinäytösten lisäksi julkisesti televisiossa esitettäviksi, dvd-kopioina ja verkkokaupoissa. Oheistuotteiden myynti tuo merkittävän osuuden tuotantoyhtiöiden tuloista.

Elokuvat Suomessa
Suomessa on tuotettu elokuvia aina 1900-luvun alkupuolelta asti. Muutamaan ensimmäiseen vuosikymmeneen varsinaisia pitkiä elokuvia ei Suomessa nähty, kunnes 1930-luvulla varsinaine elokuvateollisuus alkoi. 40-luvulla mikä tahansa elokuva keräsi jopa 400 000 katsojaa, joten niiden suuri suosio antoi hyvän pohjan elokuvatuotannolle. Yksi kulta-ajan tunnetuimmista elokuvista on Väinö Linnan romaaniin perustuva, ja Edvin Laineen ohjaama  “Tuntematon Sotilas” (1955). Elokuvaa näytetään vieläkin joka itsenäisyyspäivänä televisiossa. Elokuvien kulta-ajan loppu kuitenkin koitti, kun televisiot alkoivat yleistyä kotitalouksissa. 1970-luvulla suomalaiset elokuvat, kun elokuvien kirjoittajat eivät keksineet mitään uutta, vaan olivat jämähtäneet paikoilleen. Harvoja menestyksellisiä elokuvia tuotti ja ohjasi edesmennyt kotimaisten elokuvien legenda Spede Pasanen. Seuraavallakaan vuosikymmenellä ei saavutettu paljoa suomalaisten elokuvien historiassa.
Suomalaisten elokuvien uudet tuulet koittivat uudella vuosituhannella. Paluu kansalliseen perintöön ja identiteetin etsimiseen oli yksi keskeisistä aiheista. Monet uudet elokuvat käsittelivät myös nuorison elämää, ja siitä suomalainen elokuva teki tiensä nykyisyyteen. Vuonna 2010 elokuvissa kävi yli 2 miljoonaa ihmistä,  määrä oli suurin koko suomalaisen elokuvan historiassa.

Etelänmatkailu -matkailun tehotuotantoa?

ETELÄNMATKAILU

Etelänmatkailun juuret löytyvät kylpylä -ja merenrantalomailusta. 1700- luvulla matkailu alkoi kylpylöistä, kun rikas englantilainen aatelisto matkasi sisämaahan erilaisiin kylpylöihin toivoen fyysistä terveyttä. Kylpylät houkuttelivat vieraita myös erilaisilla huvituksilla ja sosiaalisilla yhteyksillä.
                Kylpylöiden kulta- aikaa oli 1800 -luku, silloin kylpyläkaupungeista
kehittyi vähitellen seurapiirien huvittelupaikkoja, joissa järjestettiin tanssiaisia, konsertteja, teattereita ja kasinoita. 1800 -luvun puolivälissä terveysaatteen innoittamana huomattiin, että merivesi oli vaihtoehto mineraalivedelle. Kun merivesi tuli suosituksi, varakkaat ihmiset alkoivat hakeutua Välimeren, Pohjanmeren ja Itämeren rannoille. Kun kylpylät eivät pystyneet vastaanottamaan kaikkia halukkaita, merelle matkailu vain kasvoi kasvamistaan. Rantakohteet tarjosivat rajattomat mahdollisuudet suurille vierailijamäärille ja tämän lisäksi ne olivat melko edullisia. Nopea urbanisoituminen ja teollisuustyöväestön elintason nousu tekivät mahdolliseksi myös alempien yhteiskuntaluokkien lomailun. Suosittuja merenranta kohteita oli mm. Ranskan Riviera ja Monte Carlo, Italiassa Lindo, Rimini ja Pescara.
               1900 -luvulla etelänmatkailusta tuli buumi, koska rusketusmuoti levisi Amerikasta Eurooppaan. Coco Chanel lanseerasi rusketusmuodin toisen maailmansodan jälkeen, jota seurasivat filmitähdet ja sitä myöten myös tavalliset ihmiset. Toisen maailmansodan yksi merkittävimmistä turismin kasvuun vaikuttavista syistä oli ihmisten halu ottaa aurinkoa.
Turismi kasvoi nopeasti ja haittojakin alkoi näkymään. Suuria haittavaikutuksia saattoi nähdä erityisesti Kyproksen alueella, koska nopean turismin myötä hotelleja rakennettii paljon erityisesti rantojen läheisyyteen, mikä johti siihen, että rannat rakennettiin täyteen. Kaupungit kasvoivat kymmenenvuoden aikana yli kolminkertaisiksi.Maan hinta nousi ja tontit maksoivat saman verran kuin Euroopan kelleimmissa kaupungeissa. Myös vesi alkoi saastua hotellien ja muiden rakennuksien jätevesipäästöjen vuoksi. Turismin myötä myös melusaaste alkoi vallata saarta, kun kyn satojen discojen ja yökerhojen musiikit pauhasivatmyöhään yöhön ja kun paikalliset ja tuhannet turistit kiersivät moottoripyörillä ympäri maata. Tämä näkyi myös monessa muussa kohteessa.
    Alettiin tajuta, että talous oli vääristynyt, koska turismi ei enää palvellut maata vaan maa turismia. Niinpä turismia alettiin hillitä esimerkiksi hotellirakentamista rajoittamalla. Uuden matkailupolitiikan tuli kasvaa sopusoinnussa ympäristön ja talouden kanssa.
   
Suomen ensimmäinen matkatoimisto, joka perustettiin vuonna 1909 oli Suomen Matkatoimisto Oy, jonka nykyään Finnair omistaa.

KALEVI KEIHÄNEN
Kalevi keihänen perusti vuonna 1972 oman lentoyhtiön Spearairin.
Sen kalustoon kuului kaksi suihkukonetta, joista toisen hän nimesi Härmän Jätkäksi ja toisen Härmän Mimmiksi.

Spearair tuli tunnetuksi omasta alkoholijuomasta (“Kihniön Kipakka”) ja spearair mainosti, että se oli ainoa lentoyhtiö, jonka lennoilla myytiin pontikkaa, vaikkakin myöhemmin juoma paljastui mallorcalaiseksi vodkantyyliseksi juomaksi, johon kehänen oli liimannut omat suomalaiset etiketit. Keihäsmatkojen mainonnassa alkoholia käytettiin usein houkuttimena ja yhtiö lupasi matkan sujuvan nopeammin juodessa. Mainoksissa  myös luvattiin, että Keihäsmatkoilla ei koskaan tarvinnut olla yksin.

Keihäsen merkitys suomalaisten etelänmatkailun historiassa on suuri, koska hän sai myös maalaiset, työväestöön kuuluvat, alemmat toimihenkilöt ja eläkeläiset osallistumaan aikaisempaa enemmän seuramatkoille.

     Niin sanotut seiväsmatkat kuuluivat 1960 -luvun lopun ja 1970 -luvun alun suomalaisten etelänmatkailuun. Seiväsmatkoilla tarkoitettiin matkoja , joilla tärkeintä ei ollut kohdemaa ja sen kulttuuri vaan se, että tarjolla oli halpaa alkoholia ja mahdollisuus juhlia aamusta iltaan. Suosituin seiväsmatkakohde oli Espanja.

Keihänen joutui vaikeuksiin vuoden 1973 öljykriisin ja liian suurien sijoitusten vuoksi.

Keihäsmatkat teki konkurssihakemusen  toukokuussa vuonna 1974 ja myös lentoyhtiö joutui lopettamaan toimintansa.

Seksuaalinormien historiaa

                                                          Seksuaalinormien historia Suomessa

                             1960-luvulla kehitettiin E-pilleri, joka nosti ehkäisyvälineiden käyttöä suuresti. 1960-luvulla seksistä ja seksuaalisuudesta ei vielä puhuttu niin vapaasti kuin vaikka nykyaikana.

                             1970-luvulla Bees & honey kolumni aloitti toimintansa. Kolumnin tarkoituksena oli valistaa nuoria ja nuoria aikuisia seksiin ja seksuaalisuuteen liittyen. Seksistä puhuminen julkisesti yleisty. Se oli saanut hetkellisesti vakituisen aseman ihmisten keskustelunaiheena. Sukupuolitaudit alkoivat yleistyä ja olivat hetkessä melkeinpä jokapäiväistä. Bees & honey kolumni sai TV-kanavat tekemään ohjelmia, jotka kertoivat seksistä. Seksuaalikoulutus oli parempi kuin 1980 - 1990-luvuilla, koska seksistä puhuminen oli uusi ”normaali” keskustelunaihe ja sen arveltiin olevan ihan normaalia.

                             1980-luvulla nuoriso ajatteli seksuaalivalistuksen olevan jälkeenjäänyttä, koska jos asioista kerrottiin niin se kerrottiin väärin termein ja seksistä puhuminen oli menettänyt hohtonsa.

                             1990-luvulla jälkeenjäänyt seksuaalivalistus jatkui ja seksi puheenaiheena oli kulahtanut. Toisaalta vaikka seksistä ei puhuttu, niin moni kumminkin tienasi elantonsa puhumalla puhelimessa yksinäisten miesten kanssa. Niin sanotusta seksipuhelimesta tuli aikansa kuumimpia trendejä. Seksipuhelimen vakiintuessa uudet trendit ottivat mallia siitä. 1990-luvun lopuilla alkoivat topless-tarjoilijat yleistyä. Muutamissa ravintoloissa ja baareissa työskenteli topless-tarjoilijoita, josta tuli myös suosittu trendi.

                             2000-luvulla seksi sai asemansa takaisin ihmisten keskusteluissa. Ulkomaalaiset seksiin liittyvät tavat alkoivat yleistyä (tantraseksi, joka on vanha keksintö, mutta Suomeen tullessaan se sai heti suuren kansan suosion). Ihmiset (pääasiassa miehet) alkoivat keskustelemaan ja arvostelemaan naisten rintoja, kuin sitä olisi tehty aina. 2000-luvulla seksistä puhuminen yleisty niin paljon, että sitä pidetään vieläkin normaalina ja luonnollisena asiana. Seksuaalivalistus on kehittynyt todella paljon alkuvaiheistaan, kun tajuttiin kuinka tärkeää se on nuorten elämän kannalta.

                             Kuitenkin yhä homoseksuaalisuutta pidetään saastaisena ja syntisenä asiana, vaikka ihmiset nykyaikana uskaltavat kertoa helpommin, jos he ovat seksuaaliselta suuntautumiseltaan erilaisia, kuin enemmistö.  Tästä hyvänä esimerkkinä presidenttiehdokas Pekka Haavisto, joka on julkisesti homoseksuaali. Homoseksuaalisuudesta valitetaan vain miesten välisistä suhteista, kun taas naisten väliset suhteet ovat ”kaunis asia”. Biseksuaalisuutta ei ole hirveästi arvosteltu, koska yleensä mies, joka on biseksuaali luokitellaan suoraan homoseksuaaliksi. Kirkko on myös ottanut paljon kantaa homoseksuaalisuutta vastaan argumentoiden ”raamatun mukaan tämä on väärin”. Mielestäni ihmisten pitäisi antaa toisten asioiden vain olla. Kaikki ovat erilaisia ja luulisi, että kaikki olisivat jo ymmärtäneet, että kaikki eivät ajattele samalla tavalla. Joten antaa jengin elää omaa elämäänsä !

Teollistuminen ja Japani

Teollisuus Japanin menestyksen taustalla

Taustaa
Japani oli ollut 1600-luvun alusta lähtien eristäytynyt muusta maailmasta Shimabara-kapinan seurauksena, jossa kristityt ja maanviljelijät nousivat kapinaan vainon seurauksena. Kapinan seurauksena alkoi Sakoku vuonna 1635, yli 200 vuotta kestänyt eristäytyminen, joka loppui vuonna 1853, kun neljä yhdysvaltalaista sotalaivaa purjehti Yokohaman lahteen pakottaen Japanin allekirjoittamaan Kanagawa-sopimuksen. Tämä sopimus avasi Shimodan ja Hakodaten satamat kaupalle. Kanagawaa seurasi Harrisin sopimus vuonna 1858, joka avasi Edon, Kōben, Nagasakin, Niigatan ja Jokohaman satamat ulkomaankaupalle. Nämä sopimukset solmittiin Bakumatsu-jakson aikana 1853-1867, joka johti Tokugawa-shogunaten yli 200-vuotisen vallan loppumiseen ja keisarin valtaan palauttamiseen.
      Japanissa vuoden 1868 Meiji-restauraatio teki maasta länsimaistyyppisen valtion, ja aloitti teollistumisen ja militarismin. Japani laajensi maa-alueitaan ottamalla haltuunsa Korean 1894 jaMantšurian 1905 Venäjälle aiheuttamansa tappion jälkeen. Ennen toista maailmansotaa Japani oli brutaalilla valloituspolitiikalla saanut haltuunsa laajoja osia Itä-Aasiasta, mutta sen mahti romahti sodan seurauksena. 1900-luvun alkupuoliskolla Japani oli aktiivisimmin imperialismia harjoittanut valtio.
        
Ensimmäinen ja toinen maailmansota
Japani osallistui ensimmäiseen maailmansotaan ja oli voittaneiden ympärysvaltojen puolella. Tämä mahdollisti Japanin vaikutuksen leviämisen ja uusien maa-alueiden valloittamisen.Vuonna 1923 Suuri Kantōn maanjäristys tuhosi merkittävän osion Tokiosta, ja 1920-luvun lopulla Japani ajautui taloudelliseen lamaan. Talousvaikeudet lisäsivät ekspansionistisen militarismin suosiota ja johtivat 1930-luvulla vallan siirtymiseen armeijalle.
    Kesällä 1937 toisen Kiinan-Japanin sodan puhjettua Japanin joukot alkoivat edetä yhä syvemmälle Kiinaan.Indokiinan miehitys vuonna 1940 avasi tien etenemiselle kauemmas Kaakkois-Aasiaan.Japani liittyi akselivaltoihin vuonna 1941.
   Toisen maailmansodan jälkeen Japani turvasi omat kotimarkkinansa tuonnilta
suojatulleilla ja nousi parissakymmenessä vuodessa maailman johtavien teollisuusvaltojen joukkoon.  Kasvua auttoivat useat tekijät: sodan jälkeen maan teollisuus oli lähes tuhoutunut, joten Japaniin rakennetut uudet tehtaat olivat nykyaikaisia ja tehokkaampia kuin ulkomailla, maassa oli runsaasti nuorta ja hyvin koulutettua työvoimaa ja valtio tuki talouskasvua aktiivisesti.

Toisen maailmansodan jälkeinen Japani        
Japanin talous kasvoi 1960-luvulta 1980-luvulle erittäin nopeasti. 1960-luvulla talous kasvoi noin 10 prosenttia vuodessa, 1970-luvulla 5 prosenttia ja 1980-luvulla 4 prosenttia. Tämän jälkeen talouden kasvu hidastui huomattavasti ja 1990-luvulla Japani ajautuikin syvään ja pitkäkestoiseen lamaan. Japanilla on nimellisellä bruttokansantuotteella mitattuna maailman kolmanneksi suurin talous. Maalla on erittäin vähän omia luonnonvaroja ja sen teollisuus perustuukin työvoiman korkeaan koulutukseen ja työmoraaliin sekä jatkuvaan ja pitkälle kehittyneeseen tutkimukseen ja tuotekehittelyyn, jonka tunnetuimpia tuloksia ovat puolijohteet, televisiot, tietokoneet, kamerat, optiset kuidut sekä teollisuusrobotit.
     Japanin talouden erikoispiirteitä ovat perinteisesti olleet valmistajien, tavarantoimittajien, jakelijoiden ja pankkien tiivis yhteistyö keiretsu-nimisissä ryhmittymissä sekä takuu elinikäisestä työpaikasta.
     Vaikka vain noin 15 prosenttia Japanin pinta-alasta sopii maanviljelyyn, maatalouden sadot pinta-alayksikköä kohden kuuluvat maailman suurimpiin.Riisin osalta Japani on pääosin omavarainen, mutta maa joutuu tuomaan yli puolet tarvitsemastaan ruoasta ulkomailta. Japanilla on yksi maailman suurimmista kalastuslaivastoista, jonka saamat saaliit muodostavat yhteensä 15 prosenttia maailman kokonaissaaliista. Japanin liikenneinfrastruktuuri on myös pitkälle kehittynyt: Japanissa on koko maan kattava päällystetty tieverkko, hyvin kattava rautatieverkko ja 176 lentokenttää.
     Japanin tärkeimmät vientikumppanit ovat Kiina ja Yhdysvallat. Koska Japanilla on rajalliset luonnonvarat, täytyy ulkomailta tuoda paljon raaka-aineitä. Tärkeimmät tuontikumppanit ovat myös Kiina ja Yhdysvallat.
     Japani on yksi maailman johtavista valtioista tieteellisen tutkimuksen, teknologian, konetekniikan ja lääketieteellisen tutkimuksen aloilla. Lähes puolet maailman teollisuusroboteista on käytössä Japanissa ja maan teollisuus onkin maailman automatisoiduin.

Radion historia

Radio syntyi 1800-luvun lopussa. Tätä ennen ihmiskunnan kommunikaatiomahdollisuudet olivat ölisemisen, savumerkkien, pullopostin ja kirjekyyhkyjen kautta kulminoituneet lennättimeen, jolla pystyttiin lähettämään viestejä paikasta toiseen valon nopeudella. Myöhemmin myös sähkön, mutta tässä systeemissä haittasivat sähköjohdot, joten langattomalle järjestelylle oli kysyntää.

Langattoman lennättimen, radion, keksikin historian saatossa usein nähdyn kaavan mukaan useampi henkilö eri puolilta maailmaa lähes samanaikaisesti. Se, kenelle kunnia todella kuuluu, on määrittelykysymys. Radion historian yhteydessä mainitaan usein ainakin Nathan B. Stubblefield, Nikola Tesla, Sir Oliver Lodge, Edouard Branly, Aleksandr Popov ja Guglielmo Marconi. Jälkimmäinen, italialainen Marconi, kuitenkin sai keksinnölleen patentit ja kaikenkukkuraksi Nobelin fysiikanpalkinnon (Nikola Tesla tosin sai postuumisti tunnustusta) ja on siinä mielessä kenties nimi ylitse muiden.

Suhteellisen nuori radio pääsi tositoimiin heti ensimmäisessä maailmansodassa, mutta sitä ennen jo erityisesti merenkäynnissä. Titanicia radiolaitteisto ei kuitenkaan pelastanut, sillä naapurilaivan radiosähköttäjä oli käynyt nukkumaan ennen kohtalokasta kohtaamista jäävuoren kanssa. Ensimmäisessä maailmansodassa radioasemista tuli sodankäynnin kannalta strategisia kohteita, eikä niitä esimerkiksi sopinut jättää noin vain etenevän vihollisen käyttöön.

Kuten sodat yleensäkin, vei ensimmäinen maailmansotakin teknologista kehitystä eteenpäin. Myös radioteknologia kehittyi niin, että radioita saatiin kasvavassa määrin myös tavallisten kuluttajien käsiin ja yleisradiotoiminta, eli esimerkiksi radio-ohjelmien lähettäminen kaikkien kuultavaksi, sai alkunsa. Kaupallinen yleisradiotoiminta alkoi Yhdysvalloissa jo varhain, Euroopassa yleisradio oli pitkään valtion käsissä. Suomessa yleisradiotoiminta alkoi valtion omistaman Yleisradion, YLEn, synnyttyä vuonna 1926. YLEllä oli yleisradiotoiminnan monopoli hyvän aikaa, joka tarkoitti, että koko kansa kuunteli samoja, tarkoin valittuja lähetyksiä ympäri maata. Ensimmäisiä kaupallisia radioasemia saatiin Suomessa odottaa aina 1980-luvun puoliväliin. Vasta kaupalliset radioasemat avasivat suomalaisten korvat kunnolla pop- ja rock-musiikille ja sai entistä paremmin nuorisonkin radion ääreen kasvattaen suuresti myös radion käyttäjien kokonaismäärää.

Radion tekniseen kehitykseen vaikutti suuresti transistorin keksiminen 1950-luvulla, joka mahdollisti vanhoja elektroniputkiradioita moninkertaisesti pienempien laitteiden valmistamisen. Radio vaikutti moderniin yhteiskuntaan valtavasti, tuoden niin uutiset kuin viihteenkin kansalle kotiin asti äänen muodossa ja mahdollistaen informaation laajamittaisen levittämisen huomattavasti aikaisempaa nopeammin.

Suomalaisen ruuan histotoria

Suomalaisten ruokailutottumukset ovat muuttuneet 1950-luvulta nopeampaan ruokailuun, koska molemmat vanhemmat käyvät yleensä töissä ja ei ole aikaa tehdä ruokia alusta asti. Ulkomailta on tullut pikaruokaravintoloita helpottamaan suomalaisten arkea, mm. kansankielellä mäkkäri on tälläinen.  Myöskin uudet elektroniikka laitteet ovat mullistaneen ruokailua kuten mikro ja jääkaappi.  

Sota-aika: 1940-luvulla talvisodan aikaan Suomessa oli ruokapula.  Ruokaa säännösteltiin esimerkiksi  ostokortilla johon merkittiin kuinka paljon saa ostaa tuotetta. Tuohon aikaan myös mustapörssi kukoisti jossa myytiin elintarvikkeita pimeästi. Ihmiset saivat silloin ravintonsa muunmuassa juureksista, perunasta ja kaalista. Pula-aikana maaseudulla yleensä syötiin paremmin, kuin kaupungissa, koska heillä oli ruokaa omasta takaa. Pula-ajan jälkeen ruokakulttuurin muutos on ollut nopea.

1950-Luku: 1950-luvulla talvisodan jälkeen, suomessa päästiin irti ruoan säännöstelystä. Silloin myös sokerin, lihan ja maitotaloustuotteiden kulutus kasvoi. 1952 Suomeen tuli uusi juoma, Coca-Cola. Sähköliesi alkoi yleistyä ja helpotti ruuan laittoa. Työläisten elintaso nousi, kun aamupalalle sai ostettua makkaraa ja juustoa.

1960-Luku: Suomi vaurastui ja se näkyi kansalaisten ruokapöydässä. Koska sokeri ja rasva oli kaikkien saatavilla, niin se alkoi näkyä ihmisissä liikalihavuutena. Silloin myös muodostui ihanne laihasta ja atleettisesta vartalosta.

1970-Luku: Ruokakulttuuri alkoi siirtymään valmiiseen ruokaan ja 1970-luvulla esim. leipää sai jo kaupasta. Rasvattoma ja vähä rasvattomat tuotteet tulivat kauppojen hyllyille silloin ja kasvisten ja hedelmien syönti kasvoi. myös makumieltymykset alkoivat muuttua suolaisesta makeaksi. Jolloin sokerin kulutus nousi ja parhaimpina aikoina kulutus oli noin 45 kilogrammaa henkeä kohti vuodessa.



1990-Luku: 1990-luvulla Suomessa oli lama ja sen myötä makeisia syötiin enemmän koska ihmisillä ei ollut varaa suurempaan huviin, kuten ulkomaanmatkoihin.  Opiskelijat, työttömät ja lomautetut saattoivat myös elää nälissään koska heillä ei ollut varaa ostaa ruokaa.

2000-luku:  Kasvissyöjien lukumäärä on kasvussa erityisesti nuorten ja naisten keskuudessa viimeisen 10 vuoden aikana. Maitotuotteista suosituimpia ovat nykyisin jogurtit ja juustot. Valmisruokia ostetaan yhä vain enemmän koska useimmat ihmiset eivät jaksa raskaan työpäivän jälkeen alkaa tekemään ruokaa.