Elokuvan historia ja nykyisyys
Elokuva on yksi suosituimmista viihteenlajeista ja monipuolinen taidemuoto. Elokuvan historia alkoi 1700-luvulla, jolloin alkukantaisia “elokuvia” heijastettiin huoneen seinälle. Varsinaiset elokuvaesitykset alkoivat 1800-luvun loppupuolella, kun Lumiéren veljekset näyttivät yksinkertaisen dokumentin saapuvasta junasta.
Ensimmäiset juonelliset näytelmäelokuvat ohjattiin 1900-luvun alussa. Edwin S. Porter. oli ensimmäinen ohjaaja, joka toi kamerat studioista autenttisille kuvauspaikoille ja teki juonesta monipuolisemman vaihtelemalla tapahtumapaikkoja. Tunnetuimpia Porterin teoksia ovat “The Great Train Robbery” , joka oli ensimmäisiä toimintoelokuvia ja “The Life of an American Fireman”. Samoihin aikoihin vuonna 1905 Yhdysvaltoihin perustettiin ensimmäisiä erillisiä elokuvateattereita markkinatelttojen tilalle.
Elokuvat olivat pitkään lyhyitä, eikä niitä arvostettu, kunnes 1915 julkaistun spektaakkelielokuvan tekniset kokeilut toivat sille menestystä, näyttäen elokuvat aivan uudessa valossa. David Griffithin elokuvassa “The Birth of a Nation” (1915) oli jo huomattavasti enemmän psykologista juonta. Griffithin elokuvissa myös valaistusta on käytetty tehokeinona ja kameran perspektiiviä muutettu kesken kohtauksen.
Kyseinen elokuva, ‘The Birth Of a Nation” toi elokuviin monia yksityiskohtia, jotka innostivat monia myöhempiä elokuvaohjaajia. Niin alkoi elokuvien aikakausi.
TEKNISEN KEHITYKSEN HISTORIAA
Elokuva teknisellä toteutuksella on ollut kolme edeltäjää:
- kaleidoskooppi
- taikalyhty
- zeotrooppi
Kaleidoskoopin kehitti David Brewster tutkiessaan polarisaatiota vuonna 1816. Se oli aluksi tarkoitettu tieteellisiin tutkimuksiin. Kaleidoskooppi on yleensä n. 20-30 cm pitkä putki, jonka sisäpintaan on kiinnitetty peilejä asentoihin, joissa ne heijastavat mistä vain satunnaisesta kuviosta symmetrisen kuvan. Kaleidoskoopissa on usein esimerkiksi värillisiä lasinsiruja tuomassa erilaisia kuvioita tirkistys-aukkoon.
Taikalyhty on diaprojektorin esiaste, johon kuuluu lasilevyt, joissa oli heijastettava kuva, valonlähteenä toiminut lyhty ja linssi, joka suurensi kuvan seinälle tai vastaavalle. Taikalyhtyä alettiin käyttää 1900-luvun alussa esimerkiksi eri alojen taitojen ja tietojen opettamiseen. Esimerkiksi 1909 Marttaliitto otti taikalyhdyn käyttöönsä kanan kasvatuksen opetuksessa. Metalli-liitto seurasi heti perässä.
Zeotrooppi on varmasti kaikkien tuntema laite, jossa monta hiukan erilaista kuvaa liikkuvat laitetta pyörittäessä. Tämä liike saa aikaan vaikutelman liikkuvasta kuvasta. Bristolilainen William Horner esitteli Zeotroopin jo 1834.
1900-luvun alussa kehitettiin camera obsurda, joka oli kuin käänteinen versio taikalyhdystä. Camera obsurdalla saatiin heijastetuksi ulkona näkyvä kuva pimeän huoneen seinälle. Tuolloin kehittyivät myöskin ensimmäiset tehosteet.
Ensimmäiset lyhyt-elokuvat oli kuvattu Lumieren veljesten cinematografilla, jota he eivät suostuneet luovuttamaan muiden käyttöön. Seuraava elokuvatekniikan kehittäjä oli niinikään ranskalainen George Miles, jota pidetään toimintaelokuvien isänä.
Elokuvat olivat yhden kelan, eli 10-15 minuutin pituisia, mutta 1910-luvulle tultaessa täyspitkät elokuvat yleistyivät. Warner-elokuvayhtiön vuonna 1927 julkaistu elokuva ‘Jazz Singer’ oli ensimmäinen kaupallisesti menestynyt äänielokuva. Elokuva on suurimmaksi osaksi mykkä sisältäen kuitenkin laulua ja synkronoitua dialogia. Äänielokuvien yleistyminen synnytti uusia genrejä kuten musikaalit, gangsterielokuvat. Komedioissa dialogin nokkeluus korostui slapstickin sijaan.
Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä vuonna 1914 syntyi useita propagandaelokuvia Yhdysvaltojen ja Saksan toimesta. Euroopassa elokuvatuotanto ja kehitys hidastuivat. Neuvostoliittolainen Lenin korosti elokuvien asemaa sosialismin välineenä ja edesautti elokuvan kehitystä Neuvostoliitossa etenkin leikkauksen osalta.
1950-luvulla televisioiden yleistyminen vei elokuvan paikan massamediana. Yleisöä houkuteltiin teattereihin spektaakkelielokuvilla, tähtinäyttelijöillä ja uudella laajakuvatekniikalla. Elokuvatekniikka keveni huomattavasti, joka helpotti kuvaamista ja pienensi kustannuksia.
Alussa elokuvat olivat genreltään lähinnä melodraamaa, komediaa tai kauhua. 1980-luvulla erikoisefektien kehittyessä erityisesti toiminta- ja tieteiselokuvat kasvattivat suosiotaan. Rahaa tahkottiin sarjaelokuvilla, kuten Star Wars - episodeilla ja Indiana Jonesin jatko-osilla. Ensimmäisenä tieteiselokuvana pidetään George Meliesin jo vuonna 1902 ohjaamaa elokuvaa ‘Matka Kuuhun’, mutta teknologian kehittyessä scifistä muodostui selkeästi oma genrensä. 2000-luvun lähestyessä elokuvien juonen tempo oli selkeästi aiempaa nopeampi, tapahtumat hektisempiä ja väkivaltaisuus elokuvissa lisääntyi.
Elokuva nykyään:
1990-luvulla yleistynyt digitaalinen kuvaus, editointi ja äänen taltiointi ovat mahdollistaneet kuvaamiskustannusten laskun ja elokuvateollisuuden kasvun. DVD-kopiot ovat syrjäyttäneet VHS-formaatin ja tietokoneella tehdyt animaatiot ovat yleistyneet. Myös kriittiset dokumenttielokuvat ovat kaupallistuneet. Etenkin amerikkalaiset elokuvatuotantoyhtiöt ovat levittyneet maailmanlaajuisesti, kuten Warner Bros, Paramount Pictures ja Disney. Elokuvat ovat vakiinnuttaneet roolinsa populaarikulttuurissa ja elokuvia myydään perinteisten teatterinäytösten lisäksi julkisesti televisiossa esitettäviksi, dvd-kopioina ja verkkokaupoissa. Oheistuotteiden myynti tuo merkittävän osuuden tuotantoyhtiöiden tuloista.
Elokuvat Suomessa
Suomessa on tuotettu elokuvia aina 1900-luvun alkupuolelta asti. Muutamaan ensimmäiseen vuosikymmeneen varsinaisia pitkiä elokuvia ei Suomessa nähty, kunnes 1930-luvulla varsinaine elokuvateollisuus alkoi. 40-luvulla mikä tahansa elokuva keräsi jopa 400 000 katsojaa, joten niiden suuri suosio antoi hyvän pohjan elokuvatuotannolle. Yksi kulta-ajan tunnetuimmista elokuvista on Väinö Linnan romaaniin perustuva, ja Edvin Laineen ohjaama “Tuntematon Sotilas” (1955). Elokuvaa näytetään vieläkin joka itsenäisyyspäivänä televisiossa. Elokuvien kulta-ajan loppu kuitenkin koitti, kun televisiot alkoivat yleistyä kotitalouksissa. 1970-luvulla suomalaiset elokuvat, kun elokuvien kirjoittajat eivät keksineet mitään uutta, vaan olivat jämähtäneet paikoilleen. Harvoja menestyksellisiä elokuvia tuotti ja ohjasi edesmennyt kotimaisten elokuvien legenda Spede Pasanen. Seuraavallakaan vuosikymmenellä ei saavutettu paljoa suomalaisten elokuvien historiassa.
Suomalaisten elokuvien uudet tuulet koittivat uudella vuosituhannella. Paluu kansalliseen perintöön ja identiteetin etsimiseen oli yksi keskeisistä aiheista. Monet uudet elokuvat käsittelivät myös nuorison elämää, ja siitä suomalainen elokuva teki tiensä nykyisyyteen. Vuonna 2010 elokuvissa kävi yli 2 miljoonaa ihmistä, määrä oli suurin koko suomalaisen elokuvan historiassa.
Taikalyhty on diaprojektorin esiaste, johon kuuluu lasilevyt, joissa oli heijastettava kuva, valonlähteenä toiminut lyhty ja linssi, joka suurensi kuvan seinälle tai vastaavalle. Taikalyhtyä alettiin käyttää 1900-luvun alussa esimerkiksi eri alojen taitojen ja tietojen opettamiseen. Esimerkiksi 1909 Marttaliitto otti taikalyhdyn käyttöönsä kanan kasvatuksen opetuksessa. Metalli-liitto seurasi heti perässä.
Zeotrooppi on varmasti kaikkien tuntema laite, jossa monta hiukan erilaista kuvaa liikkuvat laitetta pyörittäessä. Tämä liike saa aikaan vaikutelman liikkuvasta kuvasta. Bristolilainen William Horner esitteli Zeotroopin jo 1834.
1900-luvun alussa kehitettiin camera obsurda, joka oli kuin käänteinen versio taikalyhdystä. Camera obsurdalla saatiin heijastetuksi ulkona näkyvä kuva pimeän huoneen seinälle. Tuolloin kehittyivät myöskin ensimmäiset tehosteet.
Ensimmäiset lyhyt-elokuvat oli kuvattu Lumieren veljesten cinematografilla, jota he eivät suostuneet luovuttamaan muiden käyttöön. Seuraava elokuvatekniikan kehittäjä oli niinikään ranskalainen George Miles, jota pidetään toimintaelokuvien isänä.
Elokuvat olivat yhden kelan, eli 10-15 minuutin pituisia, mutta 1910-luvulle tultaessa täyspitkät elokuvat yleistyivät. Warner-elokuvayhtiön vuonna 1927 julkaistu elokuva ‘Jazz Singer’ oli ensimmäinen kaupallisesti menestynyt äänielokuva. Elokuva on suurimmaksi osaksi mykkä sisältäen kuitenkin laulua ja synkronoitua dialogia. Äänielokuvien yleistyminen synnytti uusia genrejä kuten musikaalit, gangsterielokuvat. Komedioissa dialogin nokkeluus korostui slapstickin sijaan.
Ensimmäisen maailmansodan sytyttyä vuonna 1914 syntyi useita propagandaelokuvia Yhdysvaltojen ja Saksan toimesta. Euroopassa elokuvatuotanto ja kehitys hidastuivat. Neuvostoliittolainen Lenin korosti elokuvien asemaa sosialismin välineenä ja edesautti elokuvan kehitystä Neuvostoliitossa etenkin leikkauksen osalta.
1950-luvulla televisioiden yleistyminen vei elokuvan paikan massamediana. Yleisöä houkuteltiin teattereihin spektaakkelielokuvilla, tähtinäyttelijöillä ja uudella laajakuvatekniikalla. Elokuvatekniikka keveni huomattavasti, joka helpotti kuvaamista ja pienensi kustannuksia.
Alussa elokuvat olivat genreltään lähinnä melodraamaa, komediaa tai kauhua. 1980-luvulla erikoisefektien kehittyessä erityisesti toiminta- ja tieteiselokuvat kasvattivat suosiotaan. Rahaa tahkottiin sarjaelokuvilla, kuten Star Wars - episodeilla ja Indiana Jonesin jatko-osilla. Ensimmäisenä tieteiselokuvana pidetään George Meliesin jo vuonna 1902 ohjaamaa elokuvaa ‘Matka Kuuhun’, mutta teknologian kehittyessä scifistä muodostui selkeästi oma genrensä. 2000-luvun lähestyessä elokuvien juonen tempo oli selkeästi aiempaa nopeampi, tapahtumat hektisempiä ja väkivaltaisuus elokuvissa lisääntyi.
Elokuva nykyään:
1990-luvulla yleistynyt digitaalinen kuvaus, editointi ja äänen taltiointi ovat mahdollistaneet kuvaamiskustannusten laskun ja elokuvateollisuuden kasvun. DVD-kopiot ovat syrjäyttäneet VHS-formaatin ja tietokoneella tehdyt animaatiot ovat yleistyneet. Myös kriittiset dokumenttielokuvat ovat kaupallistuneet. Etenkin amerikkalaiset elokuvatuotantoyhtiöt ovat levittyneet maailmanlaajuisesti, kuten Warner Bros, Paramount Pictures ja Disney. Elokuvat ovat vakiinnuttaneet roolinsa populaarikulttuurissa ja elokuvia myydään perinteisten teatterinäytösten lisäksi julkisesti televisiossa esitettäviksi, dvd-kopioina ja verkkokaupoissa. Oheistuotteiden myynti tuo merkittävän osuuden tuotantoyhtiöiden tuloista.
Elokuvat Suomessa
Suomessa on tuotettu elokuvia aina 1900-luvun alkupuolelta asti. Muutamaan ensimmäiseen vuosikymmeneen varsinaisia pitkiä elokuvia ei Suomessa nähty, kunnes 1930-luvulla varsinaine elokuvateollisuus alkoi. 40-luvulla mikä tahansa elokuva keräsi jopa 400 000 katsojaa, joten niiden suuri suosio antoi hyvän pohjan elokuvatuotannolle. Yksi kulta-ajan tunnetuimmista elokuvista on Väinö Linnan romaaniin perustuva, ja Edvin Laineen ohjaama “Tuntematon Sotilas” (1955). Elokuvaa näytetään vieläkin joka itsenäisyyspäivänä televisiossa. Elokuvien kulta-ajan loppu kuitenkin koitti, kun televisiot alkoivat yleistyä kotitalouksissa. 1970-luvulla suomalaiset elokuvat, kun elokuvien kirjoittajat eivät keksineet mitään uutta, vaan olivat jämähtäneet paikoilleen. Harvoja menestyksellisiä elokuvia tuotti ja ohjasi edesmennyt kotimaisten elokuvien legenda Spede Pasanen. Seuraavallakaan vuosikymmenellä ei saavutettu paljoa suomalaisten elokuvien historiassa.
Suomalaisten elokuvien uudet tuulet koittivat uudella vuosituhannella. Paluu kansalliseen perintöön ja identiteetin etsimiseen oli yksi keskeisistä aiheista. Monet uudet elokuvat käsittelivät myös nuorison elämää, ja siitä suomalainen elokuva teki tiensä nykyisyyteen. Vuonna 2010 elokuvissa kävi yli 2 miljoonaa ihmistä, määrä oli suurin koko suomalaisen elokuvan historiassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti