Radio syntyi 1800-luvun lopussa. Tätä ennen ihmiskunnan kommunikaatiomahdollisuudet olivat ölisemisen, savumerkkien, pullopostin ja kirjekyyhkyjen kautta kulminoituneet lennättimeen, jolla pystyttiin lähettämään viestejä paikasta toiseen valon nopeudella. Myöhemmin myös sähkön, mutta tässä systeemissä haittasivat sähköjohdot, joten langattomalle järjestelylle oli kysyntää.
Langattoman lennättimen, radion, keksikin historian saatossa usein nähdyn kaavan mukaan useampi henkilö eri puolilta maailmaa lähes samanaikaisesti. Se, kenelle kunnia todella kuuluu, on määrittelykysymys. Radion historian yhteydessä mainitaan usein ainakin Nathan B. Stubblefield, Nikola Tesla, Sir Oliver Lodge, Edouard Branly, Aleksandr Popov ja Guglielmo Marconi. Jälkimmäinen, italialainen Marconi, kuitenkin sai keksinnölleen patentit ja kaikenkukkuraksi Nobelin fysiikanpalkinnon (Nikola Tesla tosin sai postuumisti tunnustusta) ja on siinä mielessä kenties nimi ylitse muiden.
Suhteellisen nuori radio pääsi tositoimiin heti ensimmäisessä maailmansodassa, mutta sitä ennen jo erityisesti merenkäynnissä. Titanicia radiolaitteisto ei kuitenkaan pelastanut, sillä naapurilaivan radiosähköttäjä oli käynyt nukkumaan ennen kohtalokasta kohtaamista jäävuoren kanssa. Ensimmäisessä maailmansodassa radioasemista tuli sodankäynnin kannalta strategisia kohteita, eikä niitä esimerkiksi sopinut jättää noin vain etenevän vihollisen käyttöön.
Kuten sodat yleensäkin, vei ensimmäinen maailmansotakin teknologista kehitystä eteenpäin. Myös radioteknologia kehittyi niin, että radioita saatiin kasvavassa määrin myös tavallisten kuluttajien käsiin ja yleisradiotoiminta, eli esimerkiksi radio-ohjelmien lähettäminen kaikkien kuultavaksi, sai alkunsa. Kaupallinen yleisradiotoiminta alkoi Yhdysvalloissa jo varhain, Euroopassa yleisradio oli pitkään valtion käsissä. Suomessa yleisradiotoiminta alkoi valtion omistaman Yleisradion, YLEn, synnyttyä vuonna 1926. YLEllä oli yleisradiotoiminnan monopoli hyvän aikaa, joka tarkoitti, että koko kansa kuunteli samoja, tarkoin valittuja lähetyksiä ympäri maata. Ensimmäisiä kaupallisia radioasemia saatiin Suomessa odottaa aina 1980-luvun puoliväliin. Vasta kaupalliset radioasemat avasivat suomalaisten korvat kunnolla pop- ja rock-musiikille ja sai entistä paremmin nuorisonkin radion ääreen kasvattaen suuresti myös radion käyttäjien kokonaismäärää.
Radion tekniseen kehitykseen vaikutti suuresti transistorin keksiminen 1950-luvulla, joka mahdollisti vanhoja elektroniputkiradioita moninkertaisesti pienempien laitteiden valmistamisen. Radio vaikutti moderniin yhteiskuntaan valtavasti, tuoden niin uutiset kuin viihteenkin kansalle kotiin asti äänen muodossa ja mahdollistaen informaation laajamittaisen levittämisen huomattavasti aikaisempaa nopeammin.
Langattoman lennättimen, radion, keksikin historian saatossa usein nähdyn kaavan mukaan useampi henkilö eri puolilta maailmaa lähes samanaikaisesti. Se, kenelle kunnia todella kuuluu, on määrittelykysymys. Radion historian yhteydessä mainitaan usein ainakin Nathan B. Stubblefield, Nikola Tesla, Sir Oliver Lodge, Edouard Branly, Aleksandr Popov ja Guglielmo Marconi. Jälkimmäinen, italialainen Marconi, kuitenkin sai keksinnölleen patentit ja kaikenkukkuraksi Nobelin fysiikanpalkinnon (Nikola Tesla tosin sai postuumisti tunnustusta) ja on siinä mielessä kenties nimi ylitse muiden.
Suhteellisen nuori radio pääsi tositoimiin heti ensimmäisessä maailmansodassa, mutta sitä ennen jo erityisesti merenkäynnissä. Titanicia radiolaitteisto ei kuitenkaan pelastanut, sillä naapurilaivan radiosähköttäjä oli käynyt nukkumaan ennen kohtalokasta kohtaamista jäävuoren kanssa. Ensimmäisessä maailmansodassa radioasemista tuli sodankäynnin kannalta strategisia kohteita, eikä niitä esimerkiksi sopinut jättää noin vain etenevän vihollisen käyttöön.
Kuten sodat yleensäkin, vei ensimmäinen maailmansotakin teknologista kehitystä eteenpäin. Myös radioteknologia kehittyi niin, että radioita saatiin kasvavassa määrin myös tavallisten kuluttajien käsiin ja yleisradiotoiminta, eli esimerkiksi radio-ohjelmien lähettäminen kaikkien kuultavaksi, sai alkunsa. Kaupallinen yleisradiotoiminta alkoi Yhdysvalloissa jo varhain, Euroopassa yleisradio oli pitkään valtion käsissä. Suomessa yleisradiotoiminta alkoi valtion omistaman Yleisradion, YLEn, synnyttyä vuonna 1926. YLEllä oli yleisradiotoiminnan monopoli hyvän aikaa, joka tarkoitti, että koko kansa kuunteli samoja, tarkoin valittuja lähetyksiä ympäri maata. Ensimmäisiä kaupallisia radioasemia saatiin Suomessa odottaa aina 1980-luvun puoliväliin. Vasta kaupalliset radioasemat avasivat suomalaisten korvat kunnolla pop- ja rock-musiikille ja sai entistä paremmin nuorisonkin radion ääreen kasvattaen suuresti myös radion käyttäjien kokonaismäärää.
Radion tekniseen kehitykseen vaikutti suuresti transistorin keksiminen 1950-luvulla, joka mahdollisti vanhoja elektroniputkiradioita moninkertaisesti pienempien laitteiden valmistamisen. Radio vaikutti moderniin yhteiskuntaan valtavasti, tuoden niin uutiset kuin viihteenkin kansalle kotiin asti äänen muodossa ja mahdollistaen informaation laajamittaisen levittämisen huomattavasti aikaisempaa nopeammin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti