Sosiaalinen media - nykymaailman mielipidetehdas

Sosiaalinen media on kasvanut suureen suosioon nyky-yhteiskunnassa. Suurimmat ”somet” ovat Facebook, Twitter, Youtube ja LinkedIn. Niissä käyttäjät voivat jakaa kaiken haluamansa - ja enemmänkin. Kohutapahtumat leviävät siellä todella nopeasti. Kun joku julkaisee jotain, pian kaikki tietävät sen, oli tarina totta tai ei. Vain mehevät asiat jaetaan eteenpäin, ja tylsät tarinat jäävät ulos levityksen ketjusta.

Sosiaalisessa mediassa mielipiteitä syntyy kuin tehtaassa. Sosiaalinen media on kuin tehdas, josta puuttuu laadunvalvoja. Tämän takia siellä voi syntyä myös tekaistuja mielipiteitä, joita kukaan ei tue tosissaan, vaan hupimielessä. Internetissä ihmiset lähtevät helpommin mukaan tyhmiinkin juttuihin, usein nimettömästi, ilman että ajattelevat sen seurauksia. ”Some”-tehtaasta päättömät jutut pääsevät lähes suoraan maailmanlaajuiseen levitykseen.

Suuri sosiaalisen median aiheuttama tapahtumaketju oli niin sanottu Arabikevät. Tämä ketjureaktio sai alkunsa Tunisiasta loppuvuodesta 2010, kun kansa nousi kapinaan Zine el-Abidine Ben Alia vastaan ja pakotti hänet luopumaan vallasta. Sosiaalisen median avulla vallankumouksellisuus levisi nopeasti kaikkiin arabimaihin. Myös Egyptissä mielenosoittajat saivat syöstyä maan hallitsijan, Hosni Mubarakin, vallasta ja Libyassa syttyi sisällissota. Kaikissa medioissa seurattiin jännityksellä maan tilannetta, joka päättyi diktaattorin kuolemaan ja kansannousuun.

Nuorisokulttuurit Suomessa 1950- 2000

Massamarkkinointi nuorisokulttuurien taustalla

Nuorisokulttuuri ilmiönä syntyi 1950- luvulla Yhdysvalloissa, josta muut maat saivat vaikutteita. 

          1950-luvulla nuorisokulttuurit pääsivät vauhtiin kasvaneen vaurauden myötä. Liisäntyneestä vauraudesta johtuen nuorien ei tarvinnut siirtyä suoraan työelämään. Heillä oli mahdollisuus käydä pitempiä koulupäiviä ja muodostaa oma yhteiskunnallinen ryhmänsä. Nuoriso halusi erottua vanhemmistaan omalla pukeutumistyylillään, hiusmuodillaan, musiikkimaullaan ja uuden sukupolven erilaisuudellaan ja riippumattomuudellaan. Pukeutumisessaan he säästivät rahaa tekemällä vaatteitaan itse. Tytöt ompelivat vanhoista vaatteistaan uuden muodin mukaisia. Tyttöjen vaatemuodissa hameista oli jo siirrytty housuihin. Markkinataloudella oli osaa sen ajan pukeutumiseen luomalla uusia trendejä, joista yksi mieleenpainuvimmista oli Duffelitakki, joka oli niin tyttöjen kuin poikienkin suosiossa. Kuitenkin korkean hintansa vuoksi ommeltiin itse Duffelitakin mukaelmia. 

Rock and roll- musiikki oli merkittävänä taustatekijänä 50- luvun nuorisokulttuurille. James Deanin elokuva ’Nuori kapinallinen’ toi mukanaan farkut ja t-paitamuodin. Muita ulkomaalaisia esikuvia James Deanin ohella olivat Marlon Brando ja Elvis Presley. Coco Chanelin mukana tuli pikkumusta. 

1950-60- luvuilla käytiin kiivasta keskustelua siitä, onko tyttöjen sopivaa käyttää farkkuja. 

          1960- luku oli nuorisokulttuurin nousun aikaa. Sotia edeltäneeltä ajalta periytyneitä arvoja ja aatteita alettiin kyseenalaistamaan nuorten keskuudessa. Kaupungistumisen myötä yhteiskunnan rakenne muuttui maataloudesta teollisuus- ja palvelupainoitteiseksi. Teollisuuden kasvun myötä alkoi joukkokulutus. Itsepalvelumyymälät yleistyivät ja valmistuotteiden osto yleistyi. Yhteiskunta materialisoitui kulutustottumuksen liisääntyessä. Markkinatalous pääsi vaikuttamaan huomattavasti myös nuorisotyyleihin. Kauppiaat huomasivat nuorison muodostaneen oman kohderyhmänsä, ja suuntasivat mainontansa suoraan heihin. Nuoriso alkoi panostamaan vaatteisiin entistä enemmän. Äänilevy- ja elokuvateolllisuuden luomat tähdet olivat roolimalleja nuorille. Ensimmäiset rokkarit ja popparit ottivat ensiaskeleitaan. 60- luvun nuorison piireissä yleistä oli purukumi, Coca Cola ja farkut. Moottoripyöräsuosio toi nahkatakit muotiin. Pastellivärit olivat suosittuja, ja mihihameesta tuli uusi villitys. Opiskelijanuoriso, nuoret taitelijat ja muu varttunut nuoriso alkoi protestoida yhteiskunnan arvoja ja rakenteita vastaan boheemeilla ja radikaaleilla alakulttuureilla. Nuoriso vastusti rotuerottelua, siirtomaavaltaa ja ydinaseita, sekä kannatti pasifismia eli rauhanaatetta, vaati naisille oikeuksia ja abortin vapauttamista.

Rock- henkisyyttä. 

http://fi.wikipedia.org/wiki/Nuorisokulttuuri

          1970- luvun alkupuolella nuorten poliittinen osallistuminen oli erityisen voimakasta. Luokkatietoinen nuoriso taisteli vallasta. Nuorison keskuudessa oli myös vastakulttuurisia liikkeitä poliittisella tasolla. Vapauden vaatiminen rantautui railakkaana myös Suomeen hippiliikkeen myötä. Vaatteilla korostettiin paljolti yksilöllisyyttä ja otettiin kantaa myös yhteiskunnallisiin asioihin, kuten mielipiteidensä osoittamista poliittista valtaa, rotusortoa, kapitalismia ja kaupallisuutta vastaan. Niin pojilla kuin tytöilläkin vaatteissa näkyi leveälahkeisia housuja, kireitä kuviollisia paitoja, huiveja sekä päätä koristavia intiaaninauhoja. Nuoriso korotti irrallisuuttaan yhteiskunnan instituutioista. Suomessa alakulttuurien puolelta nousivat näkyville erityisesti punkkarit ja diinarit. Punkkarit osoittivat erilaisuuttaan pukeutumalla revittyihin ja niitein koristelluihin vaatteisiin. Huomiota herätti myös punkkareiden keskuudessa vallitseva hiustyyli; irokeesi. Diinariudessa on havaittu pyrkimyksiä tasoittaa alemman keskiluokkaisen kulttuurin ja sosiaalisen kohoamisen ristikkäispaineita ja niinpä palattiin kultaiselle 50- luvulle. Luokkayhteiskunta alkoi keskiluokkaistua ja tulevaisuuden synkensi nuorisotyöttömyys. Sekaluokkataustaisten punkkareiden hämmennys tulevaisuuteen näkyi muun muassa vaatimattomuuden korostamisessa, mikä tosin vaikutti kaupallisen kulttuurin kasvun reaktioksi. 

Hippihenkisyyttä.

http://www.mtv3.fi/helmi/minisaitit/artikkeli.shtml/2007/06/1076639?adalmina/vaatekaappi

          1980- luvulla talous kasvoi nopeasti ja optimistisuus oli huipussaan, sillä kansa jaksoi uskoa lähes rajattomiin kehitysmahdollisuuksiin. Se toi kuitenkin tullessaan selkeän valtakulttuuriin kohdistuvan arvokumouksen. Nuorten rinnalla myös koulutetut ja toimihenkilöt edustivat samoja näkemyksiä. Haluttiin kieltää taloudellisuus-, tehokkuus- ja kasvunäkökohdat inhimillisen elämän perusperiaatteina. Ajattelutapa muuttui globaaliksi ja ympäristöasiat ja arvot nousivat etusijalle. Samaan aikaan myös poliitikkoja ja poliittista toimintaa alettiin vieroksua. 

Myös alakulttuuri koki muutoksensa; diinarit ja punkkarit hiipuivat, heidän tilalleen tulivat hevimusiikin kuuntelijat ja dingofanit. Hevareita edustivat miehisyyden puolustajat ja dingofaniryhmä edusti naisellisten arvojen työstämistä. 

Vaatetuksen puolesta pukeutumistyyli vaihtui taas ja nyt muodissa oli olkatoppaukset, kirkkaat värit ja naisilla korkeavyötärömalli. Muotiväreihin kuuluivat neonvärit, sähkönsininen, kirkkaan punainen ja pastellivärit. Myös vaatemerkit, kuten Lacoste, alkoivat tulla suosioonsa. Pukeutumisella ilmaistiin yhteiskunnallisesta asemastaan ja elämäntyylistään. 

          1990- luvun alussa Euroopan maihin iski lama, erityisen voimakkaana Suomeen. Yhteiskunnan ja kulttuurin olemus sai uuden käsitteistön. Muutokset näkyivät auktoriteettien merkityksen menettämisenä, suurten visioiden katoamisena ja elämänmuotojen yksityistymisenä. Moraali ja arvot olivat kadonneet. Yhteiskunnallisen toiminnan aattellisuus ja ideologiat hiipuivat, eikä kehityksellä ollut enää suuntaa. Ihmisten oli opittava monitoimivuutta ja pärjättävä yksinään tilapäisten työsuhteiden ja sekasorron keskellä. Nuoriso oli epävarma tulevaisuudestaan. Nuorisotyöttömyys oli yleistä ja koulutuspaikoista käytiin taisteluita. Myös markkinointiin kohdistettiin kritiikkiä; markkinointi oli syy nuorien muodostamaan kuluttamiseen liittyvään reserviin, jolta yhteiskunnalliset oikeudet puuttuivat. Nuorilla oli edelleen työ- , kouluttautumis- ja vaikuttamishaluja. Ekologiset asiat ja luonnonsuojelu olivat arvossaan. Alakultuurit saivat alkunsa laman aiheuttamasta työ- ja kouluttautumis pulasta. Nuoret halusivat vaikuttaa yhteiskunnan asioihin ja alkoivat kehittiää kritisoivia menetelmiä. 

Hiipumiskehitys jatkui entisellään 1990- luvulla. Vanhemmat eivät enää jaksaneet välittää arvojen siirrosta nuoremmalle sukupolvelle, syntyi uusia näkökulmia asioihin nuorison keskuudessa. Varsinkin nuoriso alkoi sulkea yksilöllisyyttä pois. Oman identiteetin kehittäminen alkoi. 

          2000- luvulla nuoruus oli aiempaa tiiviimmin kiteytynyt yksilön omiin valintoihin ja kykyihin. Alettiin välttämään lapsityövoimalla tuotettuja vaatteita. Muodinmaailmassa vallalla jokaisella oma tyylisuuntauksensa, mutta silti muuttuvia trendejä yhä suosittiin. Trendit oli aina saatavilla kansainvälisten merkkiketjujen johdosta. Muodissa oli printtipainatetut ja tekstillä varustetut paidat. Naisilla muodissa vintage, pitsit ja röyhelöt. Legginsit, topit ja korsetit. Vaaleanpunainen oli pitkän aikaa muotivärinä. Minihameet olivat kovassa käytössä, kuten myöski helmet kaulalla ja farkkutakit. Niin tytöillä kuin pojillakin lahkeet oli joko saappaiden tai sukkien sisään taiteltuina. Goottimuoti oli yksi ajan ilmiöistä sekä emotrendi. 

Ylipaino lisääntyi, vaikkakin vastapainona oli laihuuden ihannointi ja liikuntabuumi. Muotilehdet olivat kovassa suosiossa naisten keskuudessa. Markkinoille tulvivat erilaiset ihonhoitotuotteet ja meikit. Julkkisten nimellä varustetut hajuvedet olivat myös hittituote nuorison keskuudessa. Laihdutustuotteetkin menivät kaupaksi.

2000- luvulla muoti alkoi myös ottaa menneiltä vuosikymmeniltä vaikutteita. 

Pitemmälle mentäessä nuoriso alkoi arvostamaan persoonallisuutta, eikä ollut enää yhtä tiettyä tyylisuuntaa. Jokainen pukeutui vähän oman tyylinsä mukaan. Tietysti aina löytyi uusia hittituotteita, joiden tilalle tuli jatkuvasti uutuuksia. Mennään pillifarkuista leveälahkeisiin ja takaisin, haaleista sävyistä neonväreihin ja hetken päästä taas palataan haaleaan sävyyn. Vaikka alakulttuurien tyylit; punkkarit ja hevarit, poistuivat muodista miltei kokonaan, tänäpäivänä niitäkin löytyy. Muoti toistaa itseään jatkuvasti ja koko ajan markkinatalous syytää jotain uutta trendiä kauppoihin.

Oliko holokausti teollisuutta?

Holokausti

Holokaustiksi kutsutaan Saksan kansallissosialistien suorittamaa etnisten, uskonnollisten ja muiden vähemmistöryhmien kansanmurhaa 1930-luvun lopusta 1940-luvun alkuun. Tämän toiminnan takana on Adolf Hitlerin hallitus, joka johti tämän joukkotuhon kulkua hyvin systemaattisesti ja mukana oli myös Saksan liittolaisia, osa haluten yhteistyötä ja osa vasten tahtoa mukaan vedettyinä. Ylivoimaisesti suurin kansanmurhan kohderyhmä oli juutalaiset, ja holokaustin aikana kuolikin noin kaksi kolmannesta Euroopan juutalaisväestöstä eli 5 – 7 miljoonaa henkeä. Muita natsien ideologiaa vastaan olivat romanit, afrikkalaiset ja slaavit rasistisista syistä sekä homoseksuaalit. Sanan holokausti etymologia johtaa kreikan kieleen, jossa se tarkoittaa kokonaan (holos) poltettua (kaustos) uhria jumalalle. 1800-luvulta lähtien sanaa on käytetty lähinnä suuronnettomuuksien ja katastrofien yhteydessä, mutta 1970-luvulla sana vakiintui sen nykyiseen tiettyyn merkitykseen.

Holokaustin takana oli idea kehittää niin sanottu puhdas rotu, arjalaiset, ja tuhota muut rodut siinä järjestyksessä, mikä on kauimpana arjalaisista. Tämä perustuu siihen, että joidenkin mukaan moni suurista keksinnöistä oli arjalaisten tekemiä ja että he olisivat olleet muita älykkäämpiä. Ajateltiin, että juutalaiset olisivat olleet geeniperimältään liian kaukana arjalaisista ja niitä alettiin tuhota massatuotannon omaisesti. Missään tutkimuksessa ei kuitenkaan ole todistettu, että arjalaiset olisivat muita kyvykkäämpiä tekemään tieteellisiä edistyksiä. Sen sijaan juutalaiset ovat yleisesti ottaen tunnettuja korkeasta koulutuksestaan ja tieteellisistä, taloudellisista ja taiteellisista saavutuksistaan. He ovat kauan johtaneet pankkimaailmaa ja heille on myönnetty huomattava määrä Nobel-palkintoja.

Natsien suosiman rotuopin tarkoituksena oli mahdollistaa arjalaisen rodun kasvu mahdollisimman hyvin, joten homoseksuaalit tuomittiin, koska he eivät pystyneet tuottaman jälkeläisiä. Homoseksuaalien tuomio koski lähinnä miehiä ja homoseksuaaliset naiset leimattiin vain ”epäsosiaalisiksi” ja suurin osa heistä välttyi keskitysleireiltä.

Holokaustin aikana erityisesti juutalaiset, mutta myös muut vähemmistöt, kokivat kamalia asioita. Natsit perustivat vuodesta 1933 alkaen keskitys- ja työleirejä ympäri Eurooppaa, jonne vietiin kiinni saaneita juutalaisia ja muita vähemmistön edustajia. Toisen maailman sodan puhjettua keskitys- ja työleireille vietiin myös saksalaisten sotavankeja tuhottavaksi.

 Vuonna 1938 natsit järjestivät väkivallan aallon juutalaisia kohtaan kristalliyössä. He tuhosivat juutalaisten perustamia yritystiloja ja kauppoja rikkomalla niiden ikkunoita. Tapahtuma sai alkunsa vom Rathin kuoleman johdosta, kun Hitler sai kuulla siitä. Tapahtuman jälkeen saksalaiset yrittivät vierittää syyn juutalaisten niskoille, sillä he saivat korvausvaatimuksen rikotuista laseista.

Natsit perustivat myös ghettoja useisiin kaupunkeihin. Suurimpaan ghettoon suljettiin samanaikaisesti jopa 380 000 juutalaista ja romania. Ghettojen olot olivat hyvin kurjia, sillä ghettojen alueet eivät olleet tarpeeksi suuria näin suurelle ihmisjoukolle ja he joutuivat elämään hyvin ahtaasti. Kesällä vuonna 1942 määrättiin juutalaiset vietäväksi kuolemanleireille ja muutaman kuukauden aikana n. 300 000 ihmistä pakkokuljetettiin pois ghetosta kuolemaan. 

Vammaisille ihmisille järjestettiin myös Aktion T4-järjestö, jonka tarkoituksena oli tappaa kaikki saksalaiset vammaiset ihmiset. Vammaisiin ihmisiin luettiin mm. psyykkisesti sairaat, epileptikot, sokeat, kuurot ja henkisesti jälkeenjääneet ihmiset. Heidät lukittiin sairaaloihin ja tapettiin vasten tahtoaan siellä. Omaisille sanottiin, että potilaalle tehtiin eutanasia eli annettiin armokuolema.

Kaikki nämä kauheudet mahdollisti kansallissosialistinen hallitus, jota Adolf Hitler johti. Hitler oli hyvin systemaattinen ja karismaattinen johtaja, joka juoni vallan itselleen. Hänen valtansa ja politiikkansa perustuivat rasismiin, antisemitismiin, totalitarismiin ja nationalismiin. Hitler sai paljon kannatusta, koska hän nosti nöyryytetyt saksalaiset ensimmäisen maailmansodan talouskriisistä mitätöimällä Versailles’n rauhansopimuksen ja sitä seuranneella asevarustelulla. Hitler ajatteli, että juutalaiset ovat kaiken pahan alku ja juuri ja Euroopassa ei tulisi olla yhtään juutalaista ja johti saksalaiset syrjimään heitä. Lopulta juutalaisilta katosi Saksassa ihmisarvo ja heitä murhattiin järjestelmällisesti Hitlerin johdosta.

HOLOKAUSTIN TEOLLISUUS
Natisit tappoivat juutalaisia holokaustin aikana niin määrätietoisesti, että tapaa voisi kutsua jopa teollisuusmaiseksi. Esimerkiksi Treblinkan tuhoamisleirillä kaasukammiot käynnistettiin tarkalleen kello kahdeksan aamulla ja päivässä tapettiin aikataulutetusti tasan 12 000 juutalaista.
Vuoden 1942 helmikuun ja elokuun välillä, eli holokaustin kiivaimman vaiheen aikana tapettiin päivittäin 30 000 juutalaista.

KESKITYSLEIRIT
Sanalla ”keskitysleiri” tarkoitetaan paikkaa, jonne siviilejä, joiden kontakteja ja liikkuvuutta halutaan rajoittaa, kootaan. Natsit käyttivät keskitysleirejä erityisesti ei-toivottujen kansalaisten ja poliittisten vankien säilömiseen. He perustivat ensimmäisen keskitysleirin vuonna 1933, mutta vuoteen 1939 mennessä oli perustettu jo kuusi keskitysleiriä. Keskitysleirit perustettiin yleensä lähelle rautatieyhteyksiä, jolloin vankeja oli helpompi kuljettaa leireille. Keskitysleirit perustettiin usein myös natsien halveksimien kansalaisten asuinpaikkojen läheisyyteen, jolloin heidän oli helpompi hankkiutua eroon näistä kansalaisista.  Toisen maailmansodan alkaessa keskitysleirejä alettiin käyttää yhä enemmän juutalaisten ja poliittisten vankien säilömiseen ja erityisesti tuhoamiseen. Keskitysleirille tullessaan vangit joko tapettiin välittömästi tai heidät laitettiin tekemään pakkotyötä. Kuitenkin myös pakkotyön teetättämisen tavoitteena oli vankien surmaaminen, mutta ennen surmaamista heidän työnteostaan haluttiin saada hyötyä esimerkiksi Saksan sotateollisuudelle.
TUHOAMISLEIRIT
Tuhoamisleirien tarkoituksena oli ei-toivottujen kansalaisten tuhoaminen. Useimmiten tappaminen suoritettiin kaasukammioissa, joita esimerkiksi suurimmalla tuhoamisleirillä,
Auswitch ll- Birkenaulla oli kaksi kappaletta. Auswitch II-Birkenaulla, joka oli tuhoamisleiri Auswitchin keskitysleirin yhteydessä, oli noin 100 000 vankia, joten monet vangit kuolivat olosuhteiden kelvottomuuteen, kuten esimerkiksi nälkään, tauteihin tai janoon. Taudit levisivät nopeasti, sillä Birkenaussa oli vain 300 parakkia, joten yhdessä parakissa saattoi olla jopa 1000 vankia. Tuhoamisleireille saapuessaan vangit tarkastettiin välittömästi, ja ne, joista ei ollut hyötyä esimerkiksi työnteossa, kuten lapset ja vanhukset, lähetettiin kaasukammioon. Työkyvylliset ihmiset taas laitettiin pakkotyöhön. Tämäkin kertoo siitä, kuinka ”teollistunutta” keskitysleirien toiminta oli.

Kylmän sodan asevarustelu

Kylmän sodan asevarustelu

Asevarustelulla oli suuri merkitys kylmässä sodassa. Armeijat pyrkivät luomaan mahdollisimman suuren uhkan vastustajalleen. Yhdysvallat ja Neuvostoliitto onnistuivat molemmat kehittämään vetypommin vuoteen 1953 mennessä. Se saattoi olla tuhovoimaltaan tuhatkertainen Japaniin pudotettuihin pommeihin verrattuna. Lisäksi Neuvostoliitolla oli maailman suurin armeija ja Yhdysvalloilla oli ydinasemonopoli vuoteen 1949 asti. Vetypommin myötä kilpavarustelu kiihtyi, jonka ansiosta ydinaseiden yhteinen räjähdysvoima olisi riittänyt tuhoamaan koko ihmiskunnan. Syntyi ”kauhun tasapaino” eli tilanne, jossa ydinaseiden tuhovoima oli niin suuri, että se pakotti osapuolet välttämään aseellista yhteenottoa. 1960- luvun loppuun mennessä myös Iso- Britannia, Ranska ja Kiina olivat hankkineet ydinaseet.                                                                                                                                                                        

  Kuuban kriisin rauhanomainen raukeaminen sai suurvaltojen viilenneet välit lämpenemään. Neuvostoliitto ja Yhdysvallat pyrkivät poistamaan kansainvälistä jännitystä ja heidän ensisijainen tavoitteensa oli ydinsodan välttäminen. Tätä kylmän sodan välivaihetta, joka alkoi 1960- luvun alussa, kutsutaan liennytyksen ajaksi. Parantuneiden suhteiden myötä näkyi myös ensimmäisiä yrityksiä rajoittaa kylmän sodan asevarustelukierrettä. Ydinkokeiden määrää rajoitettiin ja vuonna 1968 solmittiin ydinsulkusopimus, jonka mukaan maat joilla ei ole ydinaseita, eivät saa niitä myöskään hankkia, eivätkä ydinasevaltiot saa luovuttaa ydinaseitaan muille valtioille.

  Liennytys kuitenkin päättyi 1970- luvun lopussa, kun suurvaltojen välistä epäluuloa ei pystytty poistamaan. Ydinaseita rajoittavat neuvottelut eivät sujuneet ja ydinaseita koskevat määräykset eivät koskeneet aseiden laatua vaan määrää. Aseteknologiaa alettiin siis kehittää ja pyrittiin valmistamaan tuhovoimaltaan yhä suurempia ohjuksia. Asevarustelukierre kiihtyi entisestään kun Yhdysvaltojen presidentti Ronald Reagan julkaisi Tähtien sota- ohjelmansa, jossa hän puolusteli hankettaan vapauttaa länsivallat ydinaseiden uhasta, rakentamalla avaruuteen ohjuspuolustusjärjestelmän, joka ampuisi Neuvostoliiton ohjukset alas ennen niiden saapumista kohteeseensa. Kansanvälinen tilanne kuitenkin muuttui, kun Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeriksi valittiin Mihail Gorbatšov vuonna 1985. Neuvostoliiton talous oli romahtamaisillaan paljolti armeijan suurten menojen vuoksi. Suurvallat pääsivät sopimukseen aseistariisunnasta, ja osapuolet sitoutuivat hävittämään välejä hiertäneet ohjukset Euroopasta.

Vietnamin sota

 

Taustat

Vietnamin sota oli Vietnamissa vuosina 1964–1975 käyty sota, jonka osapuolina olivat Pohjois-Vietnamin, ja Etelä-Vietnamin valtiot, sekä kummankin kansainväliset liittolaiset.

Vietnam ajautui toisen maailmansodan jälkeen uuteen sotaan. TMS aikana Yhdysvallat, kommunistijohtaja Ho Tši Minh sekä sissit taistelivat yhdessä japanilaisia miehittäjiä vastaan. Sodan päätyttyä kommunistiset asenteet ja nationalismi voimistuivat ja haaveiltiin itsenäisestä Vietnamista. Ranska ei hyväksynyt näitä suunnitelmia, vaan vaati valtaansa takaisin siirtomaassaan. Ristiriidat kahden tahon välillä aiheuttivat nk. Indokiinan sodan.  Vaikka Ranska vastaanotti sota-avustuksia kommunistivastaiselta Yhdysvallalta, joutui maa vetäytymään Vietnamista vuonna 1954.

Ranskan vetäytymisen jälkeen Yhdysvaltojen rooli Vietnamissa kasvoi ja valtion asema kylmässä sodassa sekä sen kommunistivastaisuus imi sitä hiljalleen kohti konfliktia. Suurvallat olivat vuonna ’54 päättäneet Vietnamin väliaikaisesta jaosta Pohjoiseen ja Etelään, tämä jako kuitenkin pysyi ja kommunistijohtaja Minh vakiinnutti asemansa Pohjois-Vietnamissa.  Etelä-Vietnamia hallitsi USA:n tukema oikeisto, joka ei saavuttanut kansan suosiota, ja etelän kommunistit ryhtyivätkin Pohjois-Vietnamin tukemana taistelun oikeistohallitusta vastaan.

Yhdysvallat huolestui Vietnamin joutuvan kommunistien valtaan. Presidentti Eisenhowerin dominoteorian mukaan kommunismi saattaisi siten levitä Kaakkois-Aasiasta laajemmallekin. Yhdysvallat auttoi Etelä-Vietnamin oikeistoa aluksi vain aseilla ja neuvonantajilla, mutta tilanteen edetessä, yhä enemmän sotilaallisesti. Mitä enemmän apua annettiin, sitä enemmän tilanne muutti arvovaltakysymykseksi. Oikeistohallituksen hävitessä, voittajana olisivat kommunistit ja häviäjänä oikeistohallituksen mukana Yhdysvallat.  Kylmän sodan aikana se oli vähiten toivottu tilanne.

Vietnamin sota alkoi vuonna 1964 kun Yhdysvallat aloittivat täysimittaisen sotilasoperaation Vietnamin kommunisteja vastaan. Venäjän ja Kiinan aseapua vastaanottavat kommunistit luottivat taisteluissa sissisotaan jossa ympäristön tunteminen oli hyödyksi teknisesti ylivoimaista vihollista vastaan. Yhdysvaltojen sotakokemukset perustuivat suurimmalta osin rintamasotaan, joten uusi taktiikka ei ollut heille luonteva. Vietnamilaiset saavuttivatkin suuria psykologisia voittoja kun taisteluiden eteneminen oli jähmeää ja taktiikka vieras. Yhdysvallat turhautuivat tilanteeseen ja aloittivat maan massiiviset pommitukset ja kasvimyrkkyjen levitykset sissien etenemiselle välttämättömän viidakon tuhoamiseksi. Pommitukset ulottuivat myös naapurimaihin joissa kommunisteja tiedettiin piileksivän.

Tehotuotanto ja media Vietnaminsodasta

 Vietnamin sodan sanotaan olevan ensimmäinen ”televisio-sota” jota seurattiin ympäri maailmaa. Maailmalla tunnettiin myötätuntoa suurvaltaa vastaan kamppailevaa pientä maata kohtaan. Yhdysvaltoja arvosteltiin kovin sanoin ja yleinen ilmapiiri oli Amerikka-vastainen.  Ilmapiirin muuttuminen ja sotatoimien huono ja jähmeä menestyminen olivatkin pääsyy amerikkalaisten vetäytymiselle Vietnamista.  Muodollinen sopimus Etelä-Vietnamin itsenäisyydestä solmittiin vuonna ’73, mutta jo ’75 kommunistit valtasivat koko maan ja Vietnam yhdistyi Vietnamin sosiaaliseksi tasavallaksi.  Sota oli ensimmäinen jonka Amerikkalaiset ovat hävinneet.

Vietnamin sota aiheutti kansalliset traumat Yhdysvalloille. Sodan häviäminen oli ehdottoman häpeällinen kokemus, valtava rahan tuhlaus ja miesten menetys oli traumaattista.. Tuhansia sotilaita palasi maahan vaikeasti vammautuneina ja psyykkisesti sairaina. Veteraaneille myönnettiin niukkoja tukia, sotilaitten muistomerkkejä ei juuri pystytetty koska sota miellettiin nöyryyttäväksi tappioksi.  Sosiaalinen syrjäytyminen oli aivan tyypillistä, varsinkin sodan vastustajat syrjivät avoimesti entisiä sotilaita. Poliittiset päättäjät vaikenivat hyvin tehokkaasti sodasta ja sen seurauksista. Edelleenkin Amerikassa monet tahot puhuvat Vietnamin ”konfliktista” Vietnamin sodan sijaan. Maa on vuosikaudet vain keskittynyt tehokkaasti unohtamaan ja vaikenemaan. Yhdysvallat ei vieläkään ole myöntänyt olevansa syyllinen Vietnamissa yhä jatkuvalle kärsimykselle joka aiheutuu sodan aikana levitetystä kasvimyrkystä, agent orangesta. Maan ekologia kärsii näistä myrkyistä ja vahingoittaa ihmisiä pian jo kolmannessa sukupolvessa, epämuodostuneita lapsia syntyy yhä edelleen.

Toisaalta juuri Amerikassa tuotettiin eniten sodan vastaista propagandaa. Satoja kappaleita syntyi protestoimaan ja pilkkaamaan ”köyhien sotaa” (suurin osa oli latinoja/mustia/köyhiä valkoisia)jonka ei katsottu edes kuuluvan amerikkalaisille. Järkyttävät sotakuvat ja klipit levisivät televisiossa, kukaan ei voinut välttyä kuulemasta näistä kauheuksista. Median ja viihteen propaganda-arvo huomattiin ja valjastettiin käyttöön. Tehokas median käyttö sai ihmisten asenteita sotaa kohtaan muuttumaan ja jopa armeijan perääntymään Vietnamista. Jotkin tutkijat ovatkin summanneet että Vietnamin tappio on saanut Yhdysvallat varautuneemmaksi mediaa kohtaan, eikä sen anneta temmeltää taistelukentällä samoin kuin Vietnamin aikoihin.

Siinä missä kappaleissa toivottiin rauhaa, elokuvissa tilanne oli kääntynyt lähes päälaelleen. Menetyksiä paikattiin mahtipontisissa toimintaelokuvissa joissa amerikkalainen sotilas on hyvä ja oikeamielinen, kommunisti taas pahansuopa ja typerä (esim. Rambot). Väännetyimmissä sovituksissa tappio on jopa käännetty uljaaksi voitoksi.

Yhdysvallat ajoivat tehokkaasti propagandaa Vietnamin puolesta ja vastaan sodan vuosina ja myös niiden jälkeen.

Kiina, 2000-luvun nouseva suurvalta

Kiinan tehokas diktatuuri kehittää maasta hyvää vauhtia johtavaa suurvaltaa. Se pyrkii maailman taloudessa kokoajan vain aktiivisemmaksi. Lännen Kiina-riippuvuus vahvistuu jatkuvasti kiinalaisten suuryritysten hankkiessa länsimaisia yrityksiä ja jo kymmenessä vuodessa kiinalaisyhtiöiden ulkomaiset yritysostot ovat kolminkertaistuneet. Meneillään on maailmanhistorian suurin nousubuumi. Uuden luomisen keskus Kiina ei ole lähiaikoina ollut, mutta tehokkaasti muualta oppia ottaneena siitä on syntynyt nykyinen maailmanpaja, kehitystrendinään suuntautuminen korkeamman teknologian tuotteisiin. Vauraus näkyy esimerkiksi maailman suurimmassa viennissä ja autojen myynnissä. Kuitenkin kymmenesosa Kiinan väestöstä elää edelleen köyhyysrajan alapuolella, minkä Kiina nosti 144 eurosta 278 euroon, 2011 loppuvuodesta.

Miten Kiinan talous on sitten noussut näinkin nopeasti? 

Kautta aikojen Kiina on ollut maailman suurimpia valtioita ja askeleen edellä kehityksessä ja keksinnöissä. Kiinalaiset keksivät mm. kirjanpainon, ruudin, ilotulitteden valmistamisen, ja kompassit. 1.lokakuuta 1949 Mao Zedong julisti Kiinan tasavallaksi. Zedongin valta kasvoi hurjaa vauhtia ja Kiinaan astui voimaan kommunistihallitus. Hänen aikansa päätyttyä valtaan nousi Lui Shaoqi, joka teki paljo uudistuksia ja palautti yksityisten yritysten ja tuottajien autonomian. 1970-luvun lopulla Kiinassa aloitettiin uudenaikaistamistoimenpiteet, niin sanottu ''Neljä modernisaatiota'' Deng Xiapongin aloitteesta. Ne kohdistuivat maatalouteen, teollisuuteen, puollustusvoimiin, tieteeseen ja teknologiaan. 1980-luvulla Kiinan porttien auetessa ulkomaisille yrityksille, länsi kiinnostui Kiinan halvasta työvoimasta ja alhaisesta verotuksesta.  Kiinan talous kasvoi tästä kasvamistaan ja jo vuosina 1981-2001 oikeus yksityisyrittäjyyteen sallittiin ja Kiinan maailmankauppa kasvoi. Tieteilijät, taiteilijat ja yrittäjät saivat vapaat kädet, joutumatta epäillyksi oikeistolaisuudesta. Vuonna 2001 Kiina hyväksyttiin maailman kauppajärjestön jäseneksi.

Television historia

Televisio on kehitetty eteenpäin radiosta. Ensimmäisen elektromekaanisen laitteen, jolla sähköinen signaali voitiin näyttää kuvana kehitti skotlantilainen sähköinsinööri John Logie Baird vuonna 1926. Tämä laite ei kuitenkaan ollut mikään kovin tarkka tai hyvä. Paremman ja laadukkaamman tv-järjestelmän kehitti venäläinen keksijä Léon Theremin  vain vuotta myöhemmin, vuonna 1927.

Kansallissosialistisessa Saksassa eli natsi-Saksassa televisiolähetyksiä oli kokeiltu jo vuodesta 1929 asti äänettömänä ja vuonna 1934 ensimmäiset televisiolähetykset aloitettiinkin mustavalkoisina.

Werner Flechsig kehitti vuonna 1938 väri-tv:n, joka toimi maskijärjestelmällä. Tänäkin päivänä useimmat kuvaputkiväritelevisiot joita käytämme ja katsomme päivittäin toimivat samalla tavalla.  Kuitenkin John Logie Baird sai vuonna 1944 (toisen maailmansodan aikana) toimimaan ensimmäisen kokonaan sähköisen television.

Suomessa televisiolähetykset alkoivat tulemaan säännöllisesti vuonna 1957, vaikka televisio tulikin Suomeen jo 1950-luvulla. Ensimmäinen tv-lähetys oli kuitenkin jo vuonna 1955. Jokaisessa suomalaiskodissa on ollut 1970-luvulta lähtien ainakin yksi televisiovastaanotin.

Nykyään Suomessa on sekä julkisia kanavia (Yle TV1, Yle TV2, Yle Teema, Yle Fem) että kaupallisia kanavia (MTV3, Sub, Nelonen, Liv, SuomiTV, JIM, The Voice, TV Viisi). Näiltä kanavilta tulee paljon ohjelmia kuten TV-sarjoja, ajankohtaisohjelmia, uutisia, urheilulähetyksiä, dokumentteja ja elokuvia. Näillä kanavilla näytetään myös paljon mainoksia mainoskatkoilla, jotka kestävät neljästä viiteen minuuttia. Mainokset alkoivat tulla televisiosta vuonna 1941.

Televisio vuodelta 1960
Television näytöt ovat kehittyneet myös paljon LCD, plasma ja kuvaputki ovat yleisimpiä näyttömalleja. Myös kuvan laatu on kehittynyt. Uuden teräväpiirtotelevision (HDTV) ansiosta kuva on tarkempi ja laadukkaampi ja ääni on parempi. Uusinta uutta on nyt myös 3D-televisio, joka pystyy näyttämään kuvaa joka luo ihmisen aivoille käsityksen kolmiulotteisesta kuvasta. Kolmiulotteisuus tarvitsee toimiakseen aktiivisuljinlasit, kolmiulotteisuutta tukevan blu-ray soittimen ja 3D-tahdistuslähettimen. 3D-televisio tuli Suomessa myyntiin kesällä 2010.

Nykyään miljoonat ihmiset katselevat televisiota päivittäin. Vuonna 2009 ihmiset katsoivat televisiota lähes kolme tuntia päivässä. Samana vuonna joka viidenteen talouteen hankittiin uusi televisio. Eniten televisiota vuonna 2009 katsoivat yli 65 vuotiaat ihmiset. Tämähän nyt on tietysti ymmärrettävää, sillä he ovat eläkkeellä eikä tekemistä varmaankaan ole paljoa. Katsotuin ohjelma oli Itsenäisyyspäivän vastaanotto, jota seurasi peräti 2,2 miljoonaa ihmistä. Muita suosittuja ohjelmia olivat Salatut Elämät, Amazing Race ja TV uutiset, joilla kaikilla oli yli miljoona katsojaa. Tutkijat ovat nyt saaneet selville, että television katseleminen saattaa lyhentää elinikää. Yli 60 vuotiaat ihmiset, jotka katsovat paljon televisiota kuolevat muita aikaisemmin.

Terrorismi kansainvälisessä politiikassa 2000-luvulla

Terrorismilla tarkoitetaan väkivaltaa tai väkivallan uhkaa, jonka tarkoitus on tuoda pelon tai turvattomuuden tunteen. Terrorismin toimintatapoja ovat mm. salamurhat, autopommit, lentokonekaappaukset ja itsemurhaiskut.

Terroristi järjestö Al-Qaida (suom. tukikohta) teki Yhdysvaltojen ilmoilla lentokone kaappauksen jonka seurauksena koneet törmäsivät New Yorkissa sijaitseviin World Trade Centeriin eli kaksoistorneihin 11. syyskuuta 2001. Toisin sanoen Al-Qaida romutti Yhdysvaltojen kansainvälisen politiikan kokonaan. Iskussa kuoli noin 50 000 ihmistä. Al-Qaida toi iskujen myötä terrorismin ja sen vastaisen sodan kansainvälisen politiikan keskiöön.

Terroristit pyrkivät saamaan mahdollisimman paljon julkisuutta teoillaan. Yleisimpiä julkisuus uhkauksia ovat olleet esim. Al-Qaidan entisen johtajan lähettämät videot, joissa ehkä uhkasivat tehdä uuden iskun ellei heidän vaatimuksiin suostuttu. Tässä voidaan havainnoida kiusaaja kiusattu ilmiö, jossa Yhdysvallat kiusattuina eivät voineet suostua vaatimuksiin, koska jos he suostuisivat antaisivat he periksi terroristeille. Vaikka kieltäytymisen seurauksia ei tapahtunut aiheutti se pelkoa kansojen keskuudessa, joka taas lisäsi huomattavasti terroristien julkisuutta.

Valtioterrorismi on myös kansainvälisessä politiikassa puhuttu termi. Se voi myös määritellä väkivallaksi valtion omia kansalaisia kohtaan. Toinen määritelmä on, kun jokin valtio sekaantuu toisen valtion sisäisiin tapahtumiin tukemalla terroristeja esim. USA on luokitellut viisi
valtiota: Kuuban, Iranin, Pohjois-Korean, Sudanin ja Syyrian terroristeja tukeviksi valtioiksi.

26. tammikuuta 2011 Syyriassa alkoivat levottomuudet muiden alueen arabimaiden innoittamana. Oppositio vaati mielenosoituksissaan ja mellakoissaan demokratiaa ja aitoja poliittisia uudistuksia. Hallitus vastasi kovin ottein pidättäen opposition toimijoita ja käytti armeijaa kapinoita vastaan. Vaikka Syyrian presidentti Bašar al-Assad sanoikin turvallisuusjoukkojensa tehneen virheitä mielenosoitusten kukistamisessa, niin samalla hallituksen alla toimivat erilaiset organisaatiot tukahduttivat mielenosoituksia mm. panssarein, uhkauksin ja pidätyksin, joissain määrin myös salaisen poliisin tekemin pahoinpitelyin ja raa’oin murhin.

Maailmassa on tapahtunut 2000-luvulla merkittäviä tapahtumia, jonka seurauksena kansainvälinen politiikka on muuttunut ja muuttuu koko ajan yhä selvemmin maailmanpolitiikaksi, joka korostaa kansainvälisten ilmiöiden ja tapahtumien maailmanlaajuista luonnetta.

Tapauksia on ollut monta hyvin dramaattista, sekä väkivaltaista ja niitä tulee myös lisää tulevaisuudessakin. Niihin pitäisi osata jo nyt varautua, koska emme voi tietää mitä tapahtuu, missä ja milloin. Emme voi tietää onko nyt jo käynnistymässä ongelmaketju, joka johtaa uusiin kriiseihin. Pahimmassa tapauksessa se voi tapahtua täällä kotimaassa.

Meidän kaikkien tulisi täten alkaa kysymään: Jatkuuko Yhdysvaltojen ylivoima? Mitä Aasian maiden erityisesti Kiinan vahvistumisesta seuraa?

Mitä on massakulttuuri

Mitä massakulttuuri on?

Massakulttuuri on kansalle teollisesti tuotettua viihdettä kuten elokuva, radion tarjoamat viihdemahdollisuudet sekä vapaa-ajan erilaiset mahdollisuudet kuten huvipuistot, rantaloma ja kansanteatterit. Massakulttuuri syntyi 1900-luvun alkupuolella, joka sai alkunsa teollistumisen suuren kasvun vaikutuksena, kun maaseudulta kaupunkeihin muuttaneiden tehdastyöläisten palkka nousi ja työpäivä lyheni. Tehdastyöpäivien lyhenemisen seurauksena ihmisillä jäi enemmän aikaa ja rahaa itselleen, jonka saattoi käyttää lomailuun. Kansan viihdyttämisen talous alkoi nousta suuresti ja siitä oli tulemassa suurin talousala ikinä. Palveluiden ja hyödykkeiden tarjonta oli suurta massoille joten tehdastyöläisten varallisuus kasvoi.

 
Radio nousi nopeana tiedonvälittäjänä lehdistön rinnalle ja tiedonvälityksen helpottuessa sillä pystyttiin hallitsemaan ihmisiä. Radion läpimurto tapahtui paristokäyttöisen transistoriradion myötä. Nimensä mukaan niissä käytettiin transistoreita ja nykyisin transistoriradiot ovat kaikki nykyiset radiovastaanottimet.

Elokuvat olivat 1900-luvulla suuri osa massakulttuuria ja aluksi ne olivat uutiskatsauksia sekä matkakuvauksia ja näytökset kiersivät paikkakunnalta toiselle. Elokuvat olivat erityisesti työväestön suosiossa. Televisiot yleistyivät maailmalla 1950- ja 1960-lukujen aikana ja niistä oli tulossa uhka elokuva-alalle. Television katsottiin olevan haitallinen niin lapsille kuin aikuisillekin, kun taas toisaalta sen koettiin lisäävän perheen sisäistä yhtenäisyyttä. Amerikkalaisen kulttuurin leviämiselle olivat syynä televisio ja elokuvat.

Massakulttuuri synnytti ns. ”tähteys” käsitteen ja tähtiä olivat lähes jokainen kuuluisa julkisuuden henkilö. Tavallisen kansan kiinnostus tähtiä kohtaan mahdollisti osaltaan ns. keltaisen lehdistön syntymisen.

Keltaisen lehdistön myötä myös sarjakuvat aloittivat läpimurtonsa. Keltainen lehdistö saikin nimensä lehtikeisari John Pulitzerin lehdessä seikkailleen ”The Yellow Kidin” mukaan.

Massakulttuuri synnytti kulttuurin jaottelun ”korkeakulttuuriin” ja ”populaarikulttuuriin”.  Populaarikulttuurin peruselementtejä ovat viihteellisyys, monistettavuus ja kyky vedota massoihin.

Urheilukin liittyy suurelta osin massakulttuuriin. Englannissa yleistyivät 1800-luvulla jalkapallo- ja nyrkkeilyottelut sekä ratsastuskilpailut, joita mainostettiin lehdissä etukäteen. Yleisurheilu alkoi yleistyä 1890-luvun lopulla kun ensimmäiset modernit Olympialaiset järjestettiin.

Massakulttuurin myötä myös yhteiskunnan alin luokka sai tietoa maailman tapahtumista. Varsinkin lukutaidon yleistyttyä alkoivat lehdet myydä suurempia levikkejä kuin koskaan aiemmin. Aikaisemmin ainoastaan yläluokalla oli mahdollisuus ostaa lehtiä niiden korkean hinnan vuoksi. Kysynnän kasvaessa levikit kasvoivat ja hinnat laskivat.

Tapani Kansa, Suomalainen tähti joka tuli kuuluisaksi massakulttuurin vastustajana. Paradoksaalista, sillä ollessaan ”tähti” hän on itse osa massakulttuuria.

Holokausti

Holokausti

Holokausti oli Saksan kansallissosialistien suorittama järjestelmällinen vähemmistöryhmien kansanmurha 1940-luvun alussa. Suurin osa uhreista oli juutalaisia, joita kuoli holokaustin aikana 5-7 miljoonaa, joka oli noin kaksi kolmasosaa Euroopan juutalaisista. Suurin osa juutalaisista surmattiin tuhoamisleireillä. Muita vähemmistöjä olivat slaavit, romaanit ja homoseksuaalit.

Tuhoamisleireillä ihmisiä kuoli tauteihin, nälkään ja kaasukammioihin. Juutalaisia surmattiin asein ja kaasulla. Tuhoamisleirit usein sekoitetaan keskitysleireihin. Keskitysleireissä ihmiset vain syrjäytettiin muusta väestöstä ja heidän liikkuminen oli rajattu. Kuuluisin tuhoamisleiri on Auschwitz II-Birkenau, jossa kevät-kesällä 1944 surmattiin jopa 400 000 Unkarin juutalaista. Muita tuhoamisleirejä olivat mm. Belzec, Majdanek ja Treblinka. 

Kuuluisin keskitysleiri oli Auschwitz, jonka keskitys-, työ- ja tuhoamisleireillä kuoli arviolta n. 1,1- 1,5 miljoonaa ihmistä. Vangit tuotiin leireille junilla jonka jälkeen lääkärit tarkastivat heidän työkuntonsa ennen leireille menoa. Tavallisesti naiset ja vauvat lähetettiin suoraan kuolemaan. Auschwitzistä. lähetettiin yli 50 000 tuhatta ihmistä ns. kuolemanmarsseille länteen. Nykyään Auschwitz on museo, jossa vierailee jopa puoli miljoonaa ihmistä joka vuosi.

Auschwitzin kuolemanenkelinä on pidetty Josef Mengeliä, joka teki raakoja ihmiskokeita juutalaisilla. Hän vaihteli silmien väriä kemiallisesti tai poisti imusolmukkeita. Myöhemmin Mengel muutti Brasiliaan ja teki pienessä kylässä kokeita kylän asukkaille. Nykyään kylä tunnetaan sinisilmäisistä ja vaaleatukkaisista asukkaistaan.

Puolan valtauksen jälkeen natsit perustivat useisiin kaupunkeihin ghettoja, joihin juutalaiset ja jotkut romanit kerättiin odottamaan kuljetusta keskitysleireille. Ghetoista suurin oli Varsovan ghetto, jossa eli 380 000 ihmistä.

Varsovan gheton kansannousu oli laajin organisoitu juutalaisten vastarintayritys holokaustin aikana. Se kesti huhtikuusta toukokuuhun 1943, kun viimeiset kuljetukset ghetosta tuhoamisleireille olivat tapahtumassa. Toiseksi suurin ghetto oli Lodzin ghetto, jossa eli noin 160 000 asukasta.

Lodzin gheton lapset kaivavat polttoainetta.

Kun Saksa hävisi toisen maailmansodan, alettiin etsiä holokaustin syyllisiä. Vuonna 1946 Nürnbergin oikeudenkäynnissä tuomittiin suurin osa syyllisistä. Monet holokaustiin sekaantuneet saksalaiset ehtivät jo kuitenkin paeta maasta.


Lähteet:

Wikipedia.fi

Kuvat:

http://koti.phnet.fi/petripaavola/auschwitz1.jpg

http://www.pbs.org/wgbh/nova/holocaust/images/time40_02_lodz_l.jpg

Kirjapainotaito

Kirjapainon keksiminen 1400-luvun puolivälissä mahdollisti tiedon ja aatteiden leviämisen kansan keskuudessa aivan uudella tavalla. Aiemmin käytössä olleen tekstien käsin kopioimisen ongelmia olivat jopa vuosien työ ja syntyvien teosten korkea hinta. Kirjapainotaito toi mukanaan mahdollisuuden levittää tekstejä maailmanlaajuisesti ja näin ollen se lisäsi myös lukutaitoisuutta, ja suuren levityksen myötä muillekin kuin varakkaille tarjoutui tilaisuus lukemiseen ja painettujen tekstien ja kirjojen hankkimiseen.


Kirjapainotaidon kehittäjänä pidetään saksalaista kultaseppä Johann Gutenbergia (n. 1400–1468), sillä ensimmäiset kunnolliset todisteet uuden kirjapainomenetelmän käytöstä koskevat hänen ryhmäänsä. Samoihin aikoihin painamistekniikkaa kehiteltiin kuitenkin myös muualla Euroopassa sen jälkeen, kun keskiajalla oli saatu käyttöön Kiinasta lähtöisin olevat painotekniikka ja paperinvalmistustaito. Kiinalaiset olivat jo muutama vuosisata aiemmin kehittäneet kuvapainotekniikan, josta ei enää ollut pitkä matka irtokirjainten käytön ja latomakoneen keksimiseen. Kiinalaiset kehittivät irtokirjasimet ennen eurooppalaisia, mutta Euroopassa irtokirjasimet keksi Gutenberg 1440-luvulla. Irtokirjasimia voitiin käyttää yhä uudelleen ja erilaisten tuotteiden tekemiseen.


Toinen suuri uudistus oli latomakone, joka kokosi painolevylle automaattisesti rivin kirjasimia korvaten seitsemän ammattitaitoista latojaa. Aikaisemmin latojat olivat kirjapainossa laittaneet kirjasimet yksitellen painolevyihin, mikä oli työnä tietysti sekä hidasta että työlästä. Latojina työskennelleet vastustivat koneiden yleistymistä, mutta pidemmällä aikavälillä kehityksen jatkuminen oli taattua. 1400-luvulla kehitettiin myös öljypohjainen muste, joka soveltui hyvin kirjapainamiseen latomakoneella.
Juuri latomakoneiden ansioista painaminen halventui ja kirjallisuus, niin sanomalehdet kuin kirjatkin, alkoivat olla myös vähemmän varakkaiden saatavilla. Suurin osa teoksista oli edelleen uskonnollisia, mutta keskiajalla vallalla olleen kirjallisuuden kielen latinan lisäksi alettiin julkaista myös kansankielisiä tekstejä. Ensimmäiset sanomalehdet syntyivät 1600-luvulla.


Kirjapainoa voidaan pitää historian ensimmäisenä joukkotiedotusvälineenä. Erityisen suuri rooli kirjapainotaidolla ja tiedonlevityksellä oli 1500-luvun Euroopassa katolisen ja protestanttisen kirkon kiistojen aikaan. Katolinen kirkko suhtautui painotaitoon aluksi myönteisesti, sillä sen avulla se saattoi levittää kristinuskoa tehokkaammin. Uutta keksintöä pidettiinkin Jumalan lahjana. Kuitenkin myös kirkon ja uskon kannalta epäedulliset aatteet ja mielipiteet alkoivat levitä, eikä kirkko enää ollut yhtä korkeassa asemassa tiedonvälittäjänä kuin aiemmin. Julkaisujen sisältöön ja painovapauteen alettiin kiinnittää huomiota ja laajamittainen sensuuri kehittyi.

Kirjapainotaidon myötä myös demokratia kehittyi ja se levitti uusia, kehitteillä olevia ajatuksia. Uskonpuhdistuksen lisäksi renessanssi ja kehittyvä luonnontiede levisivät laajemmalle ja nopeammin suhteessa entisaikojen tiedonvälitykseen. Kuvan merkitys tiedonlevittäjänä väheni ja kirjallinen viestintä vahvistui, tekstiä alettiin myös käyttää kuvan selittäjänä.


1600-luvulla kustantajat alkoivat tavoitteellisemmin myydä kirjallisuuden tuotteita. Kirjat levisivät myös kirjamessujen ja antikvariaattien ansiosta, mutta lukutaitoisten ihmisten vähyys ja kuljetusongelmat hidastivat kirjallisen kulttuurin varsinaista nousua 1700-luvulle asti.

Kuva: fa11ing_away / flickr.com

Kylmä sota: Avaruuskilpailu

Avaruuslennot alkoivat Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välisen avaruuskilvan seurauksena vuonna 1957, jolloin Sputnik-1 kiersi Maan. Tieteellis-teknisesti perusteltu ajatus avaruuslennosta syntyi 1920-luvulla. Sitä edelsi pitkä historia rakettien kokeiluja ja kirjallisia, nykynäkemyksen mukaan lähinnä tieteis- tai fantasiakirjallisuuteen kuuluvia teoksia. Alkutaipaleen loppuna voidaan pitää miehitettyä Apollo 11 -kuulentoa heinäkuussa 1969.

Elokuussa 1957 Neuvostoliitto laukaisi ensimmäisen mannertenvälisen ballistisen ohjuksen (R-7), joka kuljetti 4. lokakuuta 1957 avaruuteen ensimmäisen satelliitin, Sputnikin. Sputnik oli pelkästään teknologiakokeilu, mutta aito satelliitti, tosin ilman aurinkopaneeleita toimien rajallisen ajan paristojen varassa.

Neuvostoliitto laukaisi 1957 myös toisen, paljon raskaamman Sputnik-2-avaruusaluksen, jonka matkustajana oli Laika-koira. Koira-koe oli yhdessä satelliitin koon kanssa merkki siitä, että Neuvostoliitto pyrki tekemään miehitetyn avaruuslennon.

Tammikuussa 1958 Yhdysvallat laukaisi usean julkisen epäonnistumisen jälkeen Explorer-1-satelliittinsa. Explorer-1 ei ollut varsinainen itsenäinen satelliitti, vaan noin 2,5 kg painanut elektroniikkapaketti raketin ylimmän vaiheen mukana. Se tuotti kuitenkin tieteellistä tietoa Maan magneettikentästä ja Van Allenin vyöhykkeistä.

Molemmat maat kilpailivat tästä eteenpäin uusista saavutuksista avaruuslentojen alalla. Ulkopoliittinen motivaatio, eli suurvalta-aseman pönkittäminen, oli merkittävä osa avaruuskilpaa.
Vuonna 1959 neuvostoliittolaiset lähettivät Luna 1-kuuluotaimen kohti Kuuta. Se päätyi kiertämään Aurinkoa, koska ei saavuttanut Kuun kiertorataa. Luna-ohjelman aikana Neuvostoliitto lähetti 1959–1976 24 luotainta Kuuhun. Niistä 15 oli menestyksellisiä.

Neuvostoliitto saavutti vuonna 1961 merkkipaalun: se lähetti historian ensimmäisen ihmisen avaruuteen. Majuri Juri Gagarin laukaistiin kiertoradalle 12. huhtikuuta 1961. Myös Yhdysvallat sai samana vuonna lähetettyä miehen, Alan Shepardin avaruuteen, mutta vain ballistiselle radalle. Ensimmäinen yhdysvaltalainen maan kiertoradalla oli 20. helmikuuta 1962 Mercury 6 -lennolla lentänyt John Glenn.

Neuvostoliitto oli osoittanut edistyneisyytensä menestyksellään avaruuskilvan alussa. Yhdysvallat halusi näyttää pystyvänsä saavutuksiin, joihin Neuvostoliitto ei ollut pystynyt. Presidentti Kennedy julkisti kongressin yhteisistunnossa 25. lokakuuta 1961 Apollo-ohjelman uuden tavoitteen: Maata kiertävien lentojen sijaan päätettiin ennen 1960-luvun loppua viedä ihminen Kuuhun ja tuoda hänet turvallisesti takaisin.

Neuvostoliitto pääsi vuonna 1965 jälleen tekemään uuden ennätyksen: Aleksei Leonov teki avaruuskävelyn. Yhdysvaltojen Edward White teki saman muutama kuukausi myöhemmin Gemini-lennolla.
Apollo-kuuohjelman onnistuminen vuonna 1969 lopetti Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisen avaruuskilvan.

2000-luvulla sekä Euroopan unionissa että Yhdysvalloissa on puhuttu avaruuskilvasta Kiinan ja Intian nousevaa ”uhkaa” vastaan. Kiinalle avaruusohjelmansa miehitetyt lennot näyttävät olevan tärkeä näyttö sen omalle kansalle maan teknologisista kyvyistä. Ulkopuolisista suuri osa sen avaruustekniikasta vaikuttaa Venäjältä siirretyltä taitotiedolta.