Kirjapainotaito

Kirjapainon keksiminen 1400-luvun puolivälissä mahdollisti tiedon ja aatteiden leviämisen kansan keskuudessa aivan uudella tavalla. Aiemmin käytössä olleen tekstien käsin kopioimisen ongelmia olivat jopa vuosien työ ja syntyvien teosten korkea hinta. Kirjapainotaito toi mukanaan mahdollisuuden levittää tekstejä maailmanlaajuisesti ja näin ollen se lisäsi myös lukutaitoisuutta, ja suuren levityksen myötä muillekin kuin varakkaille tarjoutui tilaisuus lukemiseen ja painettujen tekstien ja kirjojen hankkimiseen.


Kirjapainotaidon kehittäjänä pidetään saksalaista kultaseppä Johann Gutenbergia (n. 1400–1468), sillä ensimmäiset kunnolliset todisteet uuden kirjapainomenetelmän käytöstä koskevat hänen ryhmäänsä. Samoihin aikoihin painamistekniikkaa kehiteltiin kuitenkin myös muualla Euroopassa sen jälkeen, kun keskiajalla oli saatu käyttöön Kiinasta lähtöisin olevat painotekniikka ja paperinvalmistustaito. Kiinalaiset olivat jo muutama vuosisata aiemmin kehittäneet kuvapainotekniikan, josta ei enää ollut pitkä matka irtokirjainten käytön ja latomakoneen keksimiseen. Kiinalaiset kehittivät irtokirjasimet ennen eurooppalaisia, mutta Euroopassa irtokirjasimet keksi Gutenberg 1440-luvulla. Irtokirjasimia voitiin käyttää yhä uudelleen ja erilaisten tuotteiden tekemiseen.


Toinen suuri uudistus oli latomakone, joka kokosi painolevylle automaattisesti rivin kirjasimia korvaten seitsemän ammattitaitoista latojaa. Aikaisemmin latojat olivat kirjapainossa laittaneet kirjasimet yksitellen painolevyihin, mikä oli työnä tietysti sekä hidasta että työlästä. Latojina työskennelleet vastustivat koneiden yleistymistä, mutta pidemmällä aikavälillä kehityksen jatkuminen oli taattua. 1400-luvulla kehitettiin myös öljypohjainen muste, joka soveltui hyvin kirjapainamiseen latomakoneella.
Juuri latomakoneiden ansioista painaminen halventui ja kirjallisuus, niin sanomalehdet kuin kirjatkin, alkoivat olla myös vähemmän varakkaiden saatavilla. Suurin osa teoksista oli edelleen uskonnollisia, mutta keskiajalla vallalla olleen kirjallisuuden kielen latinan lisäksi alettiin julkaista myös kansankielisiä tekstejä. Ensimmäiset sanomalehdet syntyivät 1600-luvulla.


Kirjapainoa voidaan pitää historian ensimmäisenä joukkotiedotusvälineenä. Erityisen suuri rooli kirjapainotaidolla ja tiedonlevityksellä oli 1500-luvun Euroopassa katolisen ja protestanttisen kirkon kiistojen aikaan. Katolinen kirkko suhtautui painotaitoon aluksi myönteisesti, sillä sen avulla se saattoi levittää kristinuskoa tehokkaammin. Uutta keksintöä pidettiinkin Jumalan lahjana. Kuitenkin myös kirkon ja uskon kannalta epäedulliset aatteet ja mielipiteet alkoivat levitä, eikä kirkko enää ollut yhtä korkeassa asemassa tiedonvälittäjänä kuin aiemmin. Julkaisujen sisältöön ja painovapauteen alettiin kiinnittää huomiota ja laajamittainen sensuuri kehittyi.

Kirjapainotaidon myötä myös demokratia kehittyi ja se levitti uusia, kehitteillä olevia ajatuksia. Uskonpuhdistuksen lisäksi renessanssi ja kehittyvä luonnontiede levisivät laajemmalle ja nopeammin suhteessa entisaikojen tiedonvälitykseen. Kuvan merkitys tiedonlevittäjänä väheni ja kirjallinen viestintä vahvistui, tekstiä alettiin myös käyttää kuvan selittäjänä.


1600-luvulla kustantajat alkoivat tavoitteellisemmin myydä kirjallisuuden tuotteita. Kirjat levisivät myös kirjamessujen ja antikvariaattien ansiosta, mutta lukutaitoisten ihmisten vähyys ja kuljetusongelmat hidastivat kirjallisen kulttuurin varsinaista nousua 1700-luvulle asti.

Kuva: fa11ing_away / flickr.com