Vietnamin sota

 

Taustat

Vietnamin sota oli Vietnamissa vuosina 1964–1975 käyty sota, jonka osapuolina olivat Pohjois-Vietnamin, ja Etelä-Vietnamin valtiot, sekä kummankin kansainväliset liittolaiset.

Vietnam ajautui toisen maailmansodan jälkeen uuteen sotaan. TMS aikana Yhdysvallat, kommunistijohtaja Ho Tši Minh sekä sissit taistelivat yhdessä japanilaisia miehittäjiä vastaan. Sodan päätyttyä kommunistiset asenteet ja nationalismi voimistuivat ja haaveiltiin itsenäisestä Vietnamista. Ranska ei hyväksynyt näitä suunnitelmia, vaan vaati valtaansa takaisin siirtomaassaan. Ristiriidat kahden tahon välillä aiheuttivat nk. Indokiinan sodan.  Vaikka Ranska vastaanotti sota-avustuksia kommunistivastaiselta Yhdysvallalta, joutui maa vetäytymään Vietnamista vuonna 1954.

Ranskan vetäytymisen jälkeen Yhdysvaltojen rooli Vietnamissa kasvoi ja valtion asema kylmässä sodassa sekä sen kommunistivastaisuus imi sitä hiljalleen kohti konfliktia. Suurvallat olivat vuonna ’54 päättäneet Vietnamin väliaikaisesta jaosta Pohjoiseen ja Etelään, tämä jako kuitenkin pysyi ja kommunistijohtaja Minh vakiinnutti asemansa Pohjois-Vietnamissa.  Etelä-Vietnamia hallitsi USA:n tukema oikeisto, joka ei saavuttanut kansan suosiota, ja etelän kommunistit ryhtyivätkin Pohjois-Vietnamin tukemana taistelun oikeistohallitusta vastaan.

Yhdysvallat huolestui Vietnamin joutuvan kommunistien valtaan. Presidentti Eisenhowerin dominoteorian mukaan kommunismi saattaisi siten levitä Kaakkois-Aasiasta laajemmallekin. Yhdysvallat auttoi Etelä-Vietnamin oikeistoa aluksi vain aseilla ja neuvonantajilla, mutta tilanteen edetessä, yhä enemmän sotilaallisesti. Mitä enemmän apua annettiin, sitä enemmän tilanne muutti arvovaltakysymykseksi. Oikeistohallituksen hävitessä, voittajana olisivat kommunistit ja häviäjänä oikeistohallituksen mukana Yhdysvallat.  Kylmän sodan aikana se oli vähiten toivottu tilanne.

Vietnamin sota alkoi vuonna 1964 kun Yhdysvallat aloittivat täysimittaisen sotilasoperaation Vietnamin kommunisteja vastaan. Venäjän ja Kiinan aseapua vastaanottavat kommunistit luottivat taisteluissa sissisotaan jossa ympäristön tunteminen oli hyödyksi teknisesti ylivoimaista vihollista vastaan. Yhdysvaltojen sotakokemukset perustuivat suurimmalta osin rintamasotaan, joten uusi taktiikka ei ollut heille luonteva. Vietnamilaiset saavuttivatkin suuria psykologisia voittoja kun taisteluiden eteneminen oli jähmeää ja taktiikka vieras. Yhdysvallat turhautuivat tilanteeseen ja aloittivat maan massiiviset pommitukset ja kasvimyrkkyjen levitykset sissien etenemiselle välttämättömän viidakon tuhoamiseksi. Pommitukset ulottuivat myös naapurimaihin joissa kommunisteja tiedettiin piileksivän.

Tehotuotanto ja media Vietnaminsodasta

 Vietnamin sodan sanotaan olevan ensimmäinen ”televisio-sota” jota seurattiin ympäri maailmaa. Maailmalla tunnettiin myötätuntoa suurvaltaa vastaan kamppailevaa pientä maata kohtaan. Yhdysvaltoja arvosteltiin kovin sanoin ja yleinen ilmapiiri oli Amerikka-vastainen.  Ilmapiirin muuttuminen ja sotatoimien huono ja jähmeä menestyminen olivatkin pääsyy amerikkalaisten vetäytymiselle Vietnamista.  Muodollinen sopimus Etelä-Vietnamin itsenäisyydestä solmittiin vuonna ’73, mutta jo ’75 kommunistit valtasivat koko maan ja Vietnam yhdistyi Vietnamin sosiaaliseksi tasavallaksi.  Sota oli ensimmäinen jonka Amerikkalaiset ovat hävinneet.

Vietnamin sota aiheutti kansalliset traumat Yhdysvalloille. Sodan häviäminen oli ehdottoman häpeällinen kokemus, valtava rahan tuhlaus ja miesten menetys oli traumaattista.. Tuhansia sotilaita palasi maahan vaikeasti vammautuneina ja psyykkisesti sairaina. Veteraaneille myönnettiin niukkoja tukia, sotilaitten muistomerkkejä ei juuri pystytetty koska sota miellettiin nöyryyttäväksi tappioksi.  Sosiaalinen syrjäytyminen oli aivan tyypillistä, varsinkin sodan vastustajat syrjivät avoimesti entisiä sotilaita. Poliittiset päättäjät vaikenivat hyvin tehokkaasti sodasta ja sen seurauksista. Edelleenkin Amerikassa monet tahot puhuvat Vietnamin ”konfliktista” Vietnamin sodan sijaan. Maa on vuosikaudet vain keskittynyt tehokkaasti unohtamaan ja vaikenemaan. Yhdysvallat ei vieläkään ole myöntänyt olevansa syyllinen Vietnamissa yhä jatkuvalle kärsimykselle joka aiheutuu sodan aikana levitetystä kasvimyrkystä, agent orangesta. Maan ekologia kärsii näistä myrkyistä ja vahingoittaa ihmisiä pian jo kolmannessa sukupolvessa, epämuodostuneita lapsia syntyy yhä edelleen.

Toisaalta juuri Amerikassa tuotettiin eniten sodan vastaista propagandaa. Satoja kappaleita syntyi protestoimaan ja pilkkaamaan ”köyhien sotaa” (suurin osa oli latinoja/mustia/köyhiä valkoisia)jonka ei katsottu edes kuuluvan amerikkalaisille. Järkyttävät sotakuvat ja klipit levisivät televisiossa, kukaan ei voinut välttyä kuulemasta näistä kauheuksista. Median ja viihteen propaganda-arvo huomattiin ja valjastettiin käyttöön. Tehokas median käyttö sai ihmisten asenteita sotaa kohtaan muuttumaan ja jopa armeijan perääntymään Vietnamista. Jotkin tutkijat ovatkin summanneet että Vietnamin tappio on saanut Yhdysvallat varautuneemmaksi mediaa kohtaan, eikä sen anneta temmeltää taistelukentällä samoin kuin Vietnamin aikoihin.

Siinä missä kappaleissa toivottiin rauhaa, elokuvissa tilanne oli kääntynyt lähes päälaelleen. Menetyksiä paikattiin mahtipontisissa toimintaelokuvissa joissa amerikkalainen sotilas on hyvä ja oikeamielinen, kommunisti taas pahansuopa ja typerä (esim. Rambot). Väännetyimmissä sovituksissa tappio on jopa käännetty uljaaksi voitoksi.

Yhdysvallat ajoivat tehokkaasti propagandaa Vietnamin puolesta ja vastaan sodan vuosina ja myös niiden jälkeen.