Kylmä sota: Avaruuskilpailu

Avaruuslennot alkoivat Yhdysvaltain ja Neuvostoliiton välisen avaruuskilvan seurauksena vuonna 1957, jolloin Sputnik-1 kiersi Maan. Tieteellis-teknisesti perusteltu ajatus avaruuslennosta syntyi 1920-luvulla. Sitä edelsi pitkä historia rakettien kokeiluja ja kirjallisia, nykynäkemyksen mukaan lähinnä tieteis- tai fantasiakirjallisuuteen kuuluvia teoksia. Alkutaipaleen loppuna voidaan pitää miehitettyä Apollo 11 -kuulentoa heinäkuussa 1969.

Elokuussa 1957 Neuvostoliitto laukaisi ensimmäisen mannertenvälisen ballistisen ohjuksen (R-7), joka kuljetti 4. lokakuuta 1957 avaruuteen ensimmäisen satelliitin, Sputnikin. Sputnik oli pelkästään teknologiakokeilu, mutta aito satelliitti, tosin ilman aurinkopaneeleita toimien rajallisen ajan paristojen varassa.

Neuvostoliitto laukaisi 1957 myös toisen, paljon raskaamman Sputnik-2-avaruusaluksen, jonka matkustajana oli Laika-koira. Koira-koe oli yhdessä satelliitin koon kanssa merkki siitä, että Neuvostoliitto pyrki tekemään miehitetyn avaruuslennon.

Tammikuussa 1958 Yhdysvallat laukaisi usean julkisen epäonnistumisen jälkeen Explorer-1-satelliittinsa. Explorer-1 ei ollut varsinainen itsenäinen satelliitti, vaan noin 2,5 kg painanut elektroniikkapaketti raketin ylimmän vaiheen mukana. Se tuotti kuitenkin tieteellistä tietoa Maan magneettikentästä ja Van Allenin vyöhykkeistä.

Molemmat maat kilpailivat tästä eteenpäin uusista saavutuksista avaruuslentojen alalla. Ulkopoliittinen motivaatio, eli suurvalta-aseman pönkittäminen, oli merkittävä osa avaruuskilpaa.
Vuonna 1959 neuvostoliittolaiset lähettivät Luna 1-kuuluotaimen kohti Kuuta. Se päätyi kiertämään Aurinkoa, koska ei saavuttanut Kuun kiertorataa. Luna-ohjelman aikana Neuvostoliitto lähetti 1959–1976 24 luotainta Kuuhun. Niistä 15 oli menestyksellisiä.

Neuvostoliitto saavutti vuonna 1961 merkkipaalun: se lähetti historian ensimmäisen ihmisen avaruuteen. Majuri Juri Gagarin laukaistiin kiertoradalle 12. huhtikuuta 1961. Myös Yhdysvallat sai samana vuonna lähetettyä miehen, Alan Shepardin avaruuteen, mutta vain ballistiselle radalle. Ensimmäinen yhdysvaltalainen maan kiertoradalla oli 20. helmikuuta 1962 Mercury 6 -lennolla lentänyt John Glenn.

Neuvostoliitto oli osoittanut edistyneisyytensä menestyksellään avaruuskilvan alussa. Yhdysvallat halusi näyttää pystyvänsä saavutuksiin, joihin Neuvostoliitto ei ollut pystynyt. Presidentti Kennedy julkisti kongressin yhteisistunnossa 25. lokakuuta 1961 Apollo-ohjelman uuden tavoitteen: Maata kiertävien lentojen sijaan päätettiin ennen 1960-luvun loppua viedä ihminen Kuuhun ja tuoda hänet turvallisesti takaisin.

Neuvostoliitto pääsi vuonna 1965 jälleen tekemään uuden ennätyksen: Aleksei Leonov teki avaruuskävelyn. Yhdysvaltojen Edward White teki saman muutama kuukausi myöhemmin Gemini-lennolla.
Apollo-kuuohjelman onnistuminen vuonna 1969 lopetti Yhdysvaltojen ja Neuvostoliiton välisen avaruuskilvan.

2000-luvulla sekä Euroopan unionissa että Yhdysvalloissa on puhuttu avaruuskilvasta Kiinan ja Intian nousevaa ”uhkaa” vastaan. Kiinalle avaruusohjelmansa miehitetyt lennot näyttävät olevan tärkeä näyttö sen omalle kansalle maan teknologisista kyvyistä. Ulkopuolisista suuri osa sen avaruustekniikasta vaikuttaa Venäjältä siirretyltä taitotiedolta.